maanantai 21. heinäkuuta 2014

Arvonnassa Tritanium-kompressiohihat

image

Tämän viikon arvonnassa on otsikon mukaisesti Tritaniumstoren kompressiohihat! Mie oon itse kesän aikana näitä testaillut blogiyhteistyönä, ja siksi tosi mukavaa päästä arpomaan tällaiset teidänkin käyttöön.


"Tritanium eXtend – kompressiohihat on suunniteltu antamaan lisää tehoa suoritukseen, nopeuttamaan palautumista, sekä vähentämään harjoituksen aikaisia kipuja ja vammariskiä. Kompressiohihat antavat lihaksille myös hyvän ulkoisen “mekaanisen” tuen, jonka ansiosta suoritukseen saadaan tarkkuutta ja vakautta. Lämpösäädeltyjen materiaalien ja optimaalisen kompressiopaineen ansiosta harjoittelumukavuus lisääntyy ja esim. käsivarsien pehmytkudosvammojen riski pienenee huomattavasti. Myös harjoituksen aikaiset ja sen jälkeiset kivut vähenevät oleellisesti. Kompressiohihojen käytöstä hyötyvät useiden eri lajien urheilijat ja hihat sopivat erinomaisesti mm. mailapeleihin, saliharjoitteluun ja palloilulajeihin."


Ei siis ole väliä, käytkö salilla, pelaamassa jotain pelejä vai ryhmäliikuntatunneilla, näistä varmasti löytyy jonkinlainen hyöty lähes joka lajiin. Mun kokemuksia hihoista löytyy tosiaan tästä postauksesta, käykäähän lukemassa jos kiinnostaa! Arvonnan voittaja saa valita mieleisensä värin ja koon Tritaniumin mallistosta. Ja hei, myös miehet voivat tietenkin osallistua tähän arvontaan, sillä valikoimassa on kompressiohihat vähän maskuliinisemmallakin värillä - kuvan voi käydä katsomassa täältä. Naisille värivaihtoehtoja ovat pinkki ja lila, ja voiton sattuessa kohdalle Tritaniumin sivuilta löytyy ohjeet oikean koon valintaan.

Voit osallistua arvontaan ihan vaan kirjoittamalla kommenttiin sähköpostiosoitteesi, ja osallistumisaikaa on tämän viikon loppuun asti eli sunnuntai 27.7. saakka. Arpaonnea kaikille :)

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

☮ ● ☮ ● ☮

image

Täältä pesee kukkaiskuvia, joita käytiin ottamassa viime keskiviikkona Tiinan kanssa. Mulla on vähän höpö olo, joten kerron parit jutut ilman sen kummempaa loogista järjestystä tai taustoitusta.

Eilen lähdin pyöräilemään töistä kahdelta, ja kesken aurinkoisen matkan alkoi sataa ihan kaatamalla - jokin isompi kuuro siis. Kastuin ihan kunnolla hiuksista vaatteisiin ja jopa sukkiin saakka, muttei silleen haitannut; tykkään kesäsateista ihan hulluna. Sade kuitenkin loppui yhtäkkiä matkan jatkuessa ja sää muuttui taas aurinkoiseksi - ja kun saavuin Ouluun, näytin varmaan aika oudolta: aurinko paistaa, mutta kadulla pyöräilee ihan läpimärkä tyttö, haha. Toivottavasti ihmiset ei luulleet, että se oli hikeä... Viime aikoina on kyllä ollut kiva pyöräillä töihin, joka paikassa on niin kaunista ja matkakin on mennyt jotenkin nopeasti aina.

Mun ensimmäinen sähköpostiosoite oli sitzu92_04@jippii.fi. Pahintahan tässä on se, ettei tuo ole noin pitkä siksi, että muut versiot olisivat olleet varattuja. Hahahha.

Krapulasta on hauska puhua ihmisenä. "Darra, jos mie nyt meen syömään tämän pizzan niin voitko jäädä tähän oottaan, älä pliis tuu mukaan..."

Tuiraan Merikosken taskuun on avattu uusi nuudeliravintola. Mie just viime viikolla mietin Phuketin eli thaimaalaisen take away -paikan ohi kävellessä, että haluttaisi ihan hulluna sellaista nuudelikeittoa, jota myydään Thaimaassa kaduilla parilla eurolla. Pakko siis käydä testaamassa tuo uusi paikka lähipäivinä! Oli muutenkin kivan freshin näköinen ravintola siinä känkkylöiden keskellä.


image

Tehtiin perjantaina Paukun kanssa randomisti yhdessä ruokaa. Mentiin mun ja Maijan luo ja loihdittiin muutamassa minuutissa pestopasta kanalla sekä salaatilla ja nautiskeltiin annokset parvekkeella. Sitten kuunneltiin huvin vuoksi niin surullisia biisejä kuin vaan keksittiin, ja mie aloin itkeä, kun päästiin Augustanan Bostoniin. Perus perjantai-ilta... No ei, oli oikeasti aika ihanaa fiilistellä kesäiltaa siinä.

Oon iloinen, kun Tiina alkoi taas bloggaamaan. Mehän ollaan tavattu täällä Oulussa yksi ja puoli vuotta sitten, kun Tiina teki minusta ja tästä blogista jutun Forum24-lehteen. Ja vieläkin käydään kahvilla ja kuvailemassa :)

Mietin tänään, että oon oikeasti tehnyt elämässä aika hyviäkin päätöksiä ja valintoja niiden tyhmien lisäksi. Syksyllä pitää ehkä taas tehdä yksi fiksaus elämässä, jännittää. Musta on myös ihanaa, että oon viimeisen parin vuoden sisällä oppinut olemaan tyhmällä tavalla rohkea. Jännä huomata, miten sitä on muuttunut.

Mun yhden päivän paras juttu oli se, kun Potnapekka-autojunan kuljettaja heilutti mulle kättä, kun pyöräilin vaunujen ohi. Se oli semmoinen vanha ja sympaattinen mies, just sellainen joihin mie oon heikkona, haha... Miksi mie tykkään vanhoista papoista niin paljon? Tulee samanlainen reaktio kuin koiranpentuja nähdessä. Ja rovaniemeläisille tiedoksi: Potnapekka on siis oululainen versio Nätti-Jussista!


image

Oon alkanut odottaa Weekend Festivalia ihan hulluna. Ja sitä ennen pääsee vielä festaroimaan Rovaniemellekin - sain VIP-kutsun Simerockiin blogin kautta :D Pikkusen tulee muistoja mieleen, toivottavasti meno ei ole enää samanlaista höntyilyä kuin junnuna. Eli elokuun tokana viikonloppuna Rovaniemelle, jee! Qstock-viikonloppuna eli ensi viikolla mulla on perjantai, lauantai ja sunnuntai töitä, joten en taida eksyä alueen sisäpuolelle tänä vuonna ollenkaan. Ehkä Leeveriin hengaamaan silti?

Joku on eksynyt mun blogiin Googlesta haulla "Onko Skrillex söpö".

En tykkää valita vaatteita baariin. Tai siis, jos laitan kivat ja rennot vaatteet, katson hienosti pukeutuneita tyttöjä ja mietin, että miksen mie ikinä näytä fiiniltä. Jos taas laitan fiinin asun ja korkkarit, tuijottelen kaihoisasti Converse-tyttöjä. Joskus olisi kyllä kivaa laittaa mekko päälle! Missä ne mun kutsut tämän kesän häihin ja rippijuhliin on?

Ensi viikolla aion tehdä mun kesän to do -listan rasteja oikein urakalla. Ja keksiä vaikka lisää kohtia, on niin hyvät ilmat ja heinäkuun loppu lähestyy - kaikki nyt äkkiä kesästä irti.


image

Maanantaina on hellepäivä ja vapaata töistä, joten aion mennä heti aamupäivällä koko päiväksi rannalle ottaan aurinkoa ja hengaileen. Musiikkia, meän tytöt, ehkis mansikoita tai muuta kivaa.

Musta on niin ihanaa bloggailla taas. Varsinkin kun tiiän, että tahti tulee tästä vaan kiihtymään - ja on mulla itse asiassa jo nyt tosi kotoisa olo olla täällä ja kirjoittaa teille. Viime talvena blogi tuntui vähän sellaiselta etäiseltä paikalta, enkä halua enää semmoista :)

Mun on pakko päästä ensi talvena Thaimaahan. Tulee nimittäin... kolme vuotta siitä, kun oon viimeksi nähnyt sukulaisia. Ikävä, oikeasti niin ikävä kaikkea. Haluan kävelemään sinne kaduille, puhumaan thaita, näkemään mummoa, syömään niitä kaikkia ihania ruokia ja kookosjäätelöä. Oon muuten ollut viimeksi Thaimaassa silloin, kun perustin tämän blogin. Tuliskohan vähän erilaisia postauksia tällä kertaa :D Mun ainoa kuvanmuokkausohjelma taisi olla Pixlr-o-matic...

Eilen Keltaisen aitan yläkerrassa oli aika ihania tyttöjä. Terkkuja teille, anteeksi mie en enää muista nimiä! Tuli niin hyvä mieli siitä pikku välikohtauksesta :) Olispa muuten huippua järjestää joskus joku Starry eyes -iltama sellaisten tyyppien kesken, jotka lueskelee tätä blogia.

Meinasin laittaa otsikoksi "Mamu pensaikossa", mutten sitten kehdannut.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kuudes Maku

image

Kävin vähän aikaa sitten vierailemassa taas Kuudes Maku -liikkeessä, joka on viime kerran jälkeen ehtinyt muuttaa Rotuaarille uusiin tiloihin. Aattelin esitellä teille vähän tuotteita, joita oon saanut kaupalta kotiinviemisiksi: Lifefactoryn lasisen juomapullon, herkkuja sekä Keep cup -kahvimuki - kaikki blogiyhteistyönä siis saatu.

Näistä Lifefactoryn lasipulloista olin vissiin kuullut jotain aiemminkin, mutta oman putelin saatuani otin vähän enemmän selvää hommasta. Lasipullojen hyvä puoli on siis se, ettei lasista liukene mitään ylimääräistä juomaveteen - ne ovat siis ns. terveellisempi vaihtoehto muovipulloihin verrattuna. Lasipullo puhdistuu kunnolla pesussa eikä sisällä Lifefactoryn sivujen mukaan BPA:ta tai BPS:ä - mitä nämä sitten tarkoittavatkaan, haha. Vesi kyllä oikeastikin maistuu vähän paremmalta tästä lasipullosta, ainakin jos vertaa johonkin palautusjuomaputeliin, joka haisee kymmenenkin pesun jälkeen ummehtuneelta proteiinijauheelta. Noiden juomapullojen suoja on tehty silikonista, eikä siinäkään ole aiemmin mainittuja aineita. Mie olin vähän epäileväinen tuon korkin tilalla olevan pehmeän hupun suhteen, mutta tuohan pysyy tosi hyvin paikoillaan! Ei vuoda. Tuo mun saama juomapullo on ollut paras työmatkoilla, sillä sen saa pyörän ohjaustangon kahvaan roikkumaan. Ja kyllä, oon jo tiputtanut tuon maahan. Ei mennyt rikki!

Seuraavassa kuvassa näkyy niitä namuja! Sain ensinnäkin kookospalleroisia valkosuklaalla ja tavallisella suklaalla - ihan älyttömän hyviä. Lisäksi maistoin ekaa kertaa hunaja-chili-manteleita, jotka maistui kyllä myöskin. Tykkään tosi paljon hunajakuorrutetuista pähkinöistä, ja nuo oli sellainen sähäkämpi versio niistä. Ei liian tulisia kuitenkaan! Kummatkin tuotteet taisi olla kaupan uutuuksia, joita ilmestyy siis tasaiseen tahtiin irtotuotevalikoimaan.

Lisäksi oon saanut Kuudes Maku -liikkeestä Keep cup -kahvimukin, jota oon käyttänyt kahdella tapaa: kotoa lähtiessä sekä take away -kahvia ostaessa, jolloin oon täyttänyt tuon kupin kaupan pahvimukin sijaan. Ideanahan näissä on se, että jätteitä tulisi vähän vähemmän. Keep cupin nettisivujen mukaan maailmassa valmistetaan vuosittain 500 miljardia kertakäyttömukia, joka on kyllä hirveä määrä. Mulle tärkeää on tietenkin myös se, että tuo on älyttömän söpön värinen :) Kuudes Maku taitaa olla ainoa oululainen liike, josta noita Keep cup -mukeja saa, joten suunnatkaa sinne, jos haluatte vilkaista valikoimaa. Kuudes Maku -liikkeestä saa muuten nykyään alennusta Hukka-kortilla, ja lisäksi kaupalla on heinäkuun loppuun asti jopomaisen kaupunkipyörän arvonta.

Heräsikö teillä jotain ajatuksia näihin tuotteisiin liittyen? Onko teitä peloteltu muovilla vai vedättekö loppuun asti vedet tyhjennetystä limsapullosta? Ja ootteko hoksanneet alkaa käyttää tällaisia uudelleenkäytettäviä mukeja?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Oulun kadut, kesäilta ja Rooster

image image
image

Mooi! Ja nyt ihan ekana tuli mieleen, että mie muuten nykyään moikkaan ihmisiä tuolla tavalla töissäkin. 

Mutta siis, tässäpä vähän namikuvia eiliseltä eli keskiviikolta. Heräsin eilen aika aikaisin, koska meikän muru lähti muille maille reissuun heti aamusta. Onneksi ihana Maija soitti ja ilmoitti, että nyt lähdetään rannalle, enkä ehtinyt kauaa myöriä eroahdistuksissa. Maattiin siellä Tuirassa tosin sitten pilvien alla, haha. On se niin tyhmää hommaa välillä, auringonotto siis! Väkisin biitsille bikineissä, vaikkei edes olisi kovin hyvä ilma. Kuunneltiin myös läpällä kaikkia vanhoja biisejä, esimerkiksi Idols-biisiä Tuulet puhaltaa ja Stellan Pistettä - pikku nostalgiat!

Iltapäivällä käytiin ottamassa vähän kuvia Tiinan kanssa, kunnes alkoi sataa ja lähdettiin kaupan kautta pois Linnanmaalta. Noita kuvia tulee varmaan lähipäivinä blogiin :) Kuudelta käytiin Pauliinan kanssa yhdessä asunnon näyttötilaisuudessa Sofian puolesta, sillä jeeeee ensi syksynä meän porukasta Oulussa asuu jo ainakin viisi! Ja melkein kaikkihan tulee asumaan Alppilassa, haha kommuunielämä jatkuu.

Illalla kävin pikku mutkan salilla kyykkäämässä jalat muussiksi (tänään oon kävellyt kuin ankka, perus) ja sen jälkeen jaksoin vielä lähteä tyttöjen kanssa vähäksi aikaa patioimaan. Niin ja käytiin me syömässäkin! Kokeiltiin ekaa kertaa Cafe Roosterin hamppareita, joita aika monet on kehuneet. Rooster sijaitsee siis Oulun keskustassa siinä Subwayn ja Apollon kulmassa ja paikan teemana taitaa olla puhtaat raaka-aineet ja herkulliset maut :) Roosterissa on ihan älyttömän hyviä kakkuja ja itse tehtyjä herkkuja, mutta tällä kertaa oli oikea nälkä. Tai ainakin puolikas sellainen, sillä otettiin Paukun kanssa puokkiin tuo meän burger-annos. Tykkäsin hulluna Roosterin ranskalaisista, ne oli vähän makeita ja tuli mun lempparit eli bataattiranskalaiset mieleen. Roosteriin on vissiin tulossa lisää erilaisia annoksia lähiaikoina, ja mie niin aion käydä testaamassa falafeleja ja brunssia!

Tänään mulla oli taas aikainen herätys, sillä lähdin yhdeksältä pyöräilemään töihin. Olin kymmenestä kolmeen töissä ja nyt hengailen tyttärien kanssa mun ja Maijan luona! Saatiin äsken macaron-maistiaisia, vitsi oli hyvää. Ja huomenna mulla on vapaata - näillä näkymin on kyllä vissiin aika paskat ilmat, mutta ei hirveästi haittaa. Mie oon oottanutkin kunnon sadetta, haluttaa fiilistellä ukkosta. Mitähän muuta! Ei kait mitään. Tänne kuuluu hyvää, toivottavasti sinnekin :)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kirpu

image

Tänään oli Tuban kirppispäivä ja oli pakko tehdä postaus ihan vaan siksi, että haluan kiittää kaikkia kivoja tyyppejä tältä päivältä. Tuli taas ihan uudenlaista iloa ja uskoa tähän hommaan kun porukka tuli moikkaamaan :) Ja haha, niin kuin kaikille sanoinkin, pikkusen hävetti taas tämä mun Paula Koivuniemi -ääni, jonka oon hankkinut viikonlopun aikana... Mie juttelin kirppiksellä myös yhden pienen tytön kanssa, koska sillä oli hullun hieno Hello Kitty -sormus. Näytin sille mun Hello Kitty -kukkaroa, josta se selvästi tykkäsi - ja sitten mie tajusin bondailevani 6-vuotiaan tytön kanssa.

Huomenna onkin taas töitä, mutta ennen vuoron alkua on kyllä pakko ottaa vähän brunnaa! Jäänyt viime päivinä auringonpalvomiset ihan liian vähille, suomalaiset menee kohta ohi... No ei vaiskaan :) Nyt tekisi mieli lähteä jonnekin uimaan, mutta pakko varmaan ottaa päikkärit näiden univelkojen takia. Hei muuten, tänään on sitten viimeinen mahdollisuus osallistua Weekend Festival -arvontaan, jossa palkintona kaksi kahden päivän lippua elokuun festareille! Käykääpä äkkiä nakkaamassa sähköpostiosoite tämän postauksen kommenttiboxiin, ja käskekää kaljakavereiden tehdä sama :)

Ps. Kumpi voittaa tänään finaalin?

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Salikisuilua ja Tritanium-kompressiohihat

image

Mie oon taas pitkän tauon jälkeen innostunut salilla käymisestä. Ihanaa välillä tehdä kaikkea höpöä true bodaajien seassa ja olla ihan pihalla, haha. Nyt kesällä en oo itse asiassa käynyt yhdelläkään ryhmäliikuntatunnilla, vaikka viime talvena ne oli mun elämä. Lenkkeilykin on jäänyt tosi vähiin, koska mulla tulee juoksemisesta heti mieleen se toukokuinen puolimaraton ja hengenahdistukset, vaikkei oikeasti enää edes oo allergiat päällä. Mutta ei se mitään, oikeasti niin mukavaa vaihtelua tehdä salitreeniä.

Ja kesällä on muuten oikeasti kivaa treenata. Ei ehkä malta käydä siellä salilla niin usein, jos on tällaiset ilmat kuin nyt, mutta toisaalta se kotoa lähteminen ei tunnu yhtään niin pahalta kuin talvisin. Voi laittaa vaikka treenishortsit valmiiksi päälle ja hypätä vaan pyörän selkään - ja kiva kattoa salilla itseään peilistäkin, kun siellä vastassa ei möllötä mikään Game of Thronesin white walker...

Oon koittanut käyttää ahkerasti noita Tritaniumin kompressiohihoja, jotka sain alkukesästä blogiyhteistyönä, ja nyt muutaman viikon jälkeen uskaltaa jo kertoa kokemuksista teillekin. Harmittaa, kun en oo vielä ehtinyt testaamaan näitä esimerkiksi just Les Mills -tunneilla, mutta kylläpä painojen kanssa heiluessakin on saanut jonkinlaisen kuvan hihoista. Ja muistakaa muuten aina mun treenijuttuja lukiessa, että mie oon ihan tavallinen pulliainen enkä mikään fitness-bloggaaja tai alan ammattilainen! Mun mielipiteet ja jutut on aina normi tyypin kokemuksia :)


image

Mie käytän hihoja yleensä vain silloin, kun tiiän treenaavani käsiä ja yläkroppaa, ja oon laittanut ne päälle ennen alkuverryttelyä, jolloin käsiin tulee mukava lämpö cross trainerillakin lämmitellessä. En oo ihan varma, miltä kompressiohihojen vaikutus pitäisi tarkkaan ottaen tuntua, mutta mun mielestä käsiin tulee sellainen tuettu fiilis, kun treenaa vaikkapa hauberii tai ojentajia. Lisäksi se alussa haettu lämpö tuntuu pysyvän lihaksissa paremmin läpi harjoittelun.

Ainoa mun hoksaama huono puoli hihoissa oli minun mielestä se, että ensimmäisillä käyttökerroilla kättä koukistaessa napakka kangas tuntui ikään kuin rullautuvan kyynärtaipeessa ja puristavan ihoa. Nyt viimeisimmillä kerroilla en oo tosin edes muistanut koko asiaa. Oon tässä miettinytkin, että syynä saattoi olla se, etten vaan ollut tottunut hihoihin, en osannut laittaa niitä oikein päin (saatoin jättää sauman väärään kohtaan), tai sitten hihat ovat pehmentyneet juuri sen verran, etteivät enää purista ihoa. Muutoin hihat ovat toimineet hyvin; eivät hiosta, vaikka on ollut välillä aika kuumatkin oltavat salilla, eivätkä lähde valumaan treenin aikana, vaikkei resori ole edes hirveän tiukka.

Seuraavaksi haluaisin kokeilla noita tenniksessä ja rannalla biitsiä pelatessa! Mulla oli itse asiassa nuo mukana viimeksi kun palloteltiin, mutta pelkäsin hassuja rusketusraitoja ja jätin hihat laukkuun. Seuraava testituote Tritaniumilta taas on Shapeshifter-housut, jotka itse asiassa sain jo postissa pinkkinä. Oli aika makiat!

Jos teillä kiinnostaa tilata tuollaiset kompressiohihat itsellenne, kannattaa käyttää alekoodia "hihat", jolloin hinnasta putoaa -10 % pois. Toimituskulut ovat ilmaiset ja toimistusaika nopea, voin kertoa :) Tritaniumin Facebook-sivuilta taas löytyy aiheeseen liittyviä arvontoja just nyt, kannattaa vilkaista nekin läpi - taisi olla lahjakorttia jaossa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Siluetteja

imageimageimageimageimageimage

Tässäpä muutamat kuvat, jotka söpöliini nimeltään Anni otti musta Oulussa ennen kuin lähdin Turkkiin.

Mietin aika kauan, mitähän mie haluaisin kirjoittaa postaukseen näiden otoksien kaveriksi. Mulle nimittäin tulee jollain tavalla haikea olo näiden kuvien tunnelmasta. En oo kuitenkaan kovin hyvä kuvailemaan tuota haikeutta - se on sellaista pientä ja hiljaista, kiemurtelee lapsuuden hymyistä nuoruuden peilikuvien kautta tähän päivään saakka. Oon tullut siihen tulokseen, että tuo tummanhaalea tunne on mulle aina se inspiroivin, enkä mie ehkä siksi halua päästää siitä (vieläkään) irti. Pidän sitä turvassa hiuskiehkuroiden seassa siihen asti, että uskallan taas joku ilta kietoutua siihen ja kirjoittaa. Ikävä kirjoittamista.

Jostain syystä tuli myös mieleen, että mun varmaan pitäisi blogimaailman mukaan mieluummin höpöttää tuosta alekaulakorusta, kertoa mistä nuo vaatteet on ostettu sekä kuvailla, kuinka kauan olin etsinyt just tuollaista hiusrengasta. Vähän hassua.

Kummanlaista te luette nykyään mieluummin? Ja mitä tykkäätte kuvista?

tiistai 8. heinäkuuta 2014

+28 ℃

image

Kello on yhdeksän, ja ulkona on vielä yli kaksikymmentä lämmintä.

Nämä kesäpäivät. Siis ihan oikeasti, kuinka siistiä? Ja koko viikko tällaista hellettä, ihan parasta. Ei tunnu periaatteessa yhtään pahalta palata huomenna töihin loman jälkeen, sillä tietää, että voi pyöräillä shortsit päällä auringonpaisteessa sinne Zeppeliniin. Vaikka toki sitä mielellään olisi vielä vapaallakin, ei sillä. Mutta, kyllä tuo ketopela-putki menee! Tänään on kyllä ollut rento päivä. Heräilin kymmenen jälkeen, söin aamupalaksi vanukkaan, pakkasin biksut ja kamppeet mukaan ja menin Pauliinan kanssa Tuiran rannalle. Löllöteltiin auringossa, kuunneltiin musiikkia (mietittiin muuten sitä, miksi meni niin monta vuotta selvittää, mitä The Kooksin Naive-biisin kertsissä sanotaan), syötiin vähän eväitä ja pulahdettiin veteenkin vähän viilentymään. Oli ihan älyttömän lämmin - tai no, ei nyt ihan Turkki-meininkiä, mutta silti! Paukkuhan se oli jo polttanut itsensä eilen, katotaan oonko miekin tämän päivän takia pinkki pikku shrimp huomenna. Saatiin myös Redbull-tytöiltä kylmät tölkilliset, ja fiilisteltiin niiden kanssa sitä, kuinka helle tekee ihmisistä avoimempia ja rennompia. Mietittiin myöhemmin Paukun kanssa, kuinka mukavaa olisi tehdä tuollaista työtä: antaa ilmaisjuttuja ihmisille ja piristää niiden päivää. Mie haluaisin ehdottomasti jakaa Mäkkärin juustohamppareita.


image

Joskus kolmen aikaan haettiin jätskit kaupasta ja pyöräiltiin Nallikariin, jossa oli meän seuraava leiriytymispaikka. Biitsipelit pyöri ja uitiin taas. Nallikarissa on muuten paljon lämpimämpää vettä kuin Tuirassa, oon vahvasti sitä mieltä.

Olin vasta ennen seitsemää kotona ja voin kertoa, että oli ehkä elämäni paras suihku tuon rantapäivän jälkeen! Nyt pitäisi malttaa aikaisin nukkumaan, että jaksaa huomenna herätä aikaisin touhuamaan. Pitää lähteä polkemaan töihin kahdelta, ja sitä ennen haluaisin käydä salilla, siivota kämppää ja hakea postista yhden paketin (sekä ehkä ottaa vähän aurinkoa, eihän sitä malta olla ottamattakaan näillä keleillä). Niin ja tehdä teille postauskin! Olisi vähän asiaa niistä Tritaniumin kompressiohihoista.

Tuntuipa tämä pikku postaukselta tuon edellisen romaanin jälkeen, haha. Nautiskelkaahan lämmöstä, maistakaa Kismet-jäätelöä jos ette oo vielä niin tehneet ja ladatkaa niitä akkuja talvea varten, niin jaksaa sitten sitä pimeää ja kylmää. Moikka :)

maanantai 7. heinäkuuta 2014

The Reissupostaus Alanyasta

image

Ja nyt, vihdoinkin julkaisen räppäilyt meän juhannusreissusta Turkkiin!

Eli, lähdettiin minun poikaystävän kanssa 15.6. sunnuntaina Oulusta aamupäivällä suoralla lennolla Alanyaan. Oli ihan hullun hyvä fiilis lähteä Suomesta, sillä ilmat oli mitä oli ja meän matkakohteessa oli luvattu yli kolmeakymmentä astetta reissun jokaiselle päivälle. Mie muuten rakastan tokkuraisesta olosta huolimatta aina lentomatkojen ruokia, pikku pikku juustoja ja minijälkiruokia, haha. Lento kesti yli neljä tuntia, ja perillä oltiin joskus kolmen jälkeen (Turkkihan on samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomi). Oli pikku shokki astua koneesta ulos, kun sellainen hiostava ilma tuulahti kasvoille Oulun kylmän sään jälkeen. Niin kuin oon sanonutkin, tavallaan mökkijuhannus olisi ollut tosi ihana, mutta vitsi oli silti niin oikea päätös karata pois.

Koska me oltiin kunnon turistipakettimatkalla, mentiin Finnmatkojen bussilla kentältä hotellille. Matka kesti yllättävän kauan, pari tuntia, sillä meillä oli yksi pysähdystauko ja perillä kierrettiin vielä muita hotelleja, kun perheet pari kerrallaan jättäytyivät omansa kohdalla kyydistä. Siinä matkalla näkyi kyllä ihan uskomattomia viiden tähden hotelleja, ne oli ihan valtavia ja niin hienoja että istuin suu auki bussin kyydissä. Vähän myös huvitti seurailla niitä muita kyydissä istuvia suomalaisia, kun yksi vanha pariskunta veti heti siinä tiukkaa kurkusta alas - ja itse asiassa kaksi nuorta poikaa myös, haha. Nähtiin samat ihmiset viikon päästä, kun bussi haki meidät hotellilta lentokentälle; vanha pariskunta joi silloinkin kaljaa ja pojat taas oli niin kärsineen näköisiä, että oli tainnut Alanyan yöelämä viikossa viedä jätkistä voiton :D

Saavuttiin meän hotellille aika myöhään, varmaan seitsemän aikaan. Ensivaikutelma oli oikeastaan tosi hyvä, sillä mulla ainakin vähän pelotti niiden viiden tähden hotellien näkemisen jälkeen, millainenkohan rupumaja meidän kolmen tähden hotla olisi. Mutta hienolta näytti heti sisään astellessa! Ja heti paljastettiin oma urpoutemme, kun ei tiedetty, kuinka paljon tippiä pitää antaa työntekijälle matkalaukkujen kantamisesta ja huoneelle saattamisesta... Mutta, meän hotelli oli siis nimeltään Club Dem, ja tuo lapsiperheille tarkoitettu paikka oli just sellaista plus kolmen tähden luokkaa. Hieno, tosi siisti, hyvin huolletut allasalueet, kiva pääravintola aamupaloineen (lisäksi allasravintola, josta sai pikaruokaa), rauhallinen öisin ja mitä kaikkea! Löytyi palveluita huonosta wifistä hamamiin eli turkkilaiseen kylpylään ja tenniskentän vuokraamiseen. Meidän huone oli päärakennuksen ylimmässä kerroksessa ihan yläkulmassa, josta näkyi sekä merelle että kauemmas kukkuloille.

Ekana iltana ei tehty vielä mitään kummempaa, ihmeteltiin vaan maisemia ja käytiin nopeasti allasravintolassa syömässä. Seuraava aamu valkeni kuumana ja valoisana, ja alettiin tutustua hotelliin :)


image image image

Hotellialueella oli tuo iso päärakennus, josta löytyi isoin uima-allas, respat ja ravintolat. Tuossa altaalla soi päivisin aina musiikki ja iltaisin lapsille järjestettiin aina minidisco, joka oli aivan ihanaa katsottavaa, haha. Niin ja kyllähän tuossa myös grillattiin aina viiden jälkeen! Tuli vähän liiankin hyvät tuoksut aina meidän parvekkeelle. 

Club Demin alueella oli myös alla näkyviä pienempiä rakennuksia, jossa oli kai huoneistomaisia huoneita.


image

Tuota polkua pitkin oli kyllä kiva kävellä, sillä sen varrella oli istutuksia, iso leikkipuisto ja jättikokoinen shakkilauta. Mutta olin kyllä tyytyväinen siihen, että meidän huone oli päärakennuksessa, koska mie pelkään pimeää ja olisi ollut pelottavaa olla yötä tuolla vähän syrjemmässä >:)

Pääaltaan lisäksi Club Demissä oli siis kaksi muuta allasta, joista toinen oli tuon polun varrella huoneistojen yhteydessä.


image
image

Kolmas allas oli hotellialueen toisessa päässä, ja sen yhteydessä oli liukumäet, oma allasbaari ja tenniskenttä. Me ei käyty tuossa altaassa kertaakaan, vaan hengailtiin suurimmaksi osaksi pääaltaalla.

Hotellin aamiaiset oli kyllä mahtavia valikoiman puolesta. Täältä voi katsoa kuvan mun yhdestä kokoonpanosta! Ensinnäkin oli erilaisia leipiä, levitteitä ja leikkeleitä. Juustoja oli ihan hirveä määrä, siis sellaisia napostelujuustoja. Olin ensin hullun innoissaan niistä, koska juustot on parasta mitä tiiän - mutta ne kaikki maistui samalta eli suolalta. Boring, fetajuustoa kymmenessä eri kuosissa ja muodossa. Lisäksi oli erilaisia muroja ja myslejä, salaattivehkeet eli vihanneksia, erilaisia jogurtteja (aika sellaisia kirpeän happamia, ei niin tykätty), hedelmiä, pasteijamaisia leivoksia, lämpimiä ruokia (munakkaita, nakkeja, sipulirenkaita, lohkoperunoita, milloin mitäkin) ja ulkona oli joka aamu vielä kaksi kokkia tekemässä munakkaita ja pannukakkuja suoraan pannulta lautaselle.

Ekana päivänä herättiin aikaisin aamiaiselle (sitä tarjoiltiin vain puoli kymmeneen asti), pakattiin kirjat ja kuulokkeet mukaan ja mentiin altaalle ottamaan aurinkoa ekan kerran. Aaaaah oli niin ihanaa maata auringossa, tai siis tuskaa kun oli niin järkyttävän kuuma - mutta silti ihanaa.

Samana iltana eli maanantaina uskaltauduttiin sitten lähteä hotellilta syömään Alanyan keskustaan, jonne oli autolla sellainen kymmenen minuutin matka. 


imageimage

Mentiin tuo eka kerta taxilla, koska ei tiedetty busseista oikein mitään, ja maksettiin matkasta yli kymmenen euroa. Vähän ärsytti, kun myöhemmin saatiin sitten tietää, että pikku bussit kulki tosi kätevästi meidän hotellille vievän tien varrelta ja kyyti keskustaan oli jonkun pari euroa per henkilö! Unohdettiin kyllä taxihommat siitä lähtien - tai no, kuljettiin me sitten vielä kerran uudestaan taxilla baari-illan jälkeen, kun busseja ei enää mennyt hotellille. Mutta suosittelen kyllä linja-autoja! Tosi paljon halvempaa eikä yhtään vaikeaa, kun vaan vähän ottaa selvää asioista.

Keskustassa ei jaksettu kauaa kierrellä kun oli aika nälkä, joten lähdettiin heti kävelemään rantakatua pitkin sopivaa ravintolaa etsien. 


image image image

Oltiin aina tosi helppoja nakkeja sisäänheittäjille, ja päädyttiinkin heti ensimmäiseen ravintolaan, jonka edessä oli työntekijä juttelemassa ohikulkijoille. Mutta, tuo Salt & Pepper oli loppujen lopuksi ehkä reissun paras ravintola sekä ruoan, että varsinkin palvelun perusteella!


image

Alkupalaksi tuli melkein joka ravintolassa veloituksetta leipää ja erilaisia tahnoja tai levitteitä.


image image image

Pääruoaksi otettiin tuollainen kahdelle hengelle tarkoitettu annos, jota tarjoilija suositteli. Ja oli niin hyvää!

Istuttiin tuossa ravintolassa monta tuntia, ja lopulta käytiin niin tuttavalliseksi tarjoilijan kanssa, että se istui meän pöytään hengaamaan ja syömään vesimelonia, haha. Sama tarjoilija neuvoi meille bussin ja oli muutenkin niin hyvä tyyppi, että jäi mieleen.

Tiistaina käytiin taas heräämisen jälkeen aamupalalla ja otettiin vähän aurinkoa, ennen kuin mentiin hotellin alimmassa kerroksessa sijaitsevaan hamamiin. Nauratti kyllä tuo koko homma, sillä ekana päivänä meille tietenkin tarjottiin hoitoa 54 eurolla per naama ja tiistaina "saatiin" se hotellialueella kiertävältä myyjältä 35 eurolla - joka oli loppujen lopuksi myös aika kallis hinta sessiosta, johon kuului joku puoli tuntia tuolissa peiton alla makaamista, haha. Nooo, piti sekin kokea! Hamam on siis turkkilainen kylpylä, ja meidän hoitoon kuului aluksi kuorinta ja vaahtopesu sellaisessa isossa huoneessa, jossa oli kivitaso makaamista varten. Mulla meinasi pokka pettää, kun vieras ja nuori turkkilainen mies siinä pesi mua. Ja sitten mun maha alkoi vielä kurnia kovaan ääneen, haha kaikui vaan siellä marmoripinnoilla... Pesun jälkeen meille laitettiin kasvonaamiot, vietiin rentoutumisalueelle hämärään peiton alle ja annettiin teetä. Oudon pitkän ajan jälkeen naamiot pestiin ja alkoi puolen tunnin hieronta - ja siinäpä se! Okei, se hieronta oli kyllä ihana. Mutta en kyllä ihan 54 euroa maksaisi tuosta, muistakaa siis oikeasti kieltäytyä monta kertaa, ennen kuin lähdette hoitoihin.

Tiistai meni kyllä kokonaan hotellilla, sillä kylpylähommien jälkeen päätettiin jättää Alanya siltä illalta väliin ja jäädä hotellin illalliselle syömään. Allasalueella nimittäin grillattiin taas ja saatiin tietää, että kyseessä oli turkkilainen buffet. Tuijoteltiin parvekkeelta grilleillä paistuvia pihvejä ja kebua ja aateltiin, että on tuo 19 euron arvoinen setti.


image image image image image image

Ah nuo lihat oli niin hyviä, huh huh.

Kokeiltiin myös noita annoksen keskellä näkyviä friteerattuja palluroita, jotka olikin aivan tosi makeita! Odotin jotain ihan muuta, kun niitä tarjoiltiin pääruoan yhteydessä. Hyi, en tykännyt yhtään, vaikka yleensä pystyn syömään ihan mitä tahansa ällöttävää.


image image

Vaikka jälkiruokapöytä näytti tosi hyvältä, kävi niin kuin vähän arvelinkin Thaimaassa syötyjen kakkujen perusteella: nuo ihanalta vaikuttavat leivokset ei maistuneet oikein miltään. Thaimaassa just sama juttu, panostetaan tosi paljon ulkonäköön mutta ei ehkä osata tehdä niin hyvänmakuisia kakkuja kuin Suomessa.

Mutta löytyi tuolta hyviäkin juttuja, esimerkiksi mansikat suklaakastikkeella. Turkkilaiset leivokset on myös tosi hyviä kahvin kanssa! Söin niitä aina aamupaloillakin, vaikka ne näytti vähän oudoilta.


image image

Ja brownie nyt ei taida koskaan olla pahaa.

Buffetin jälkeen allasalueella alkoi iltaohjelmat, joita mekin jäätiin katselemaan.


image image

Lapset oli ihan silmät pyöreänä tuon taikurin esiintyessä, ihanat. Ja miehet oli mielissään kun nuori vatsatanssija tuli lavalle, haha.

Keskiviikkona oli taas auringonottopäivä. Iltapäivällä tuli vähän nälkä, ja käytiin allasbaarissa syömässä supa freshit annokset muutamalla eurolla.


image image image

Ihan kivat maisemat kyllä jäätelön nautiskelulle, meri ihan vieressä!

Keskiviikkoiltana lähdettiin Alanyaan kiertelemään basaareja ja syömään. Mie ostin liikaa kenkiä ja hajuveden... Niin ja maissitähkän tuosta rannasta, jossa istuttiin katselemassa noita turistilaivoja. Tallusteltiin taas kaduilla niin kauan, että joku sisäänheittäjä onnistui puhumaan meät sisään, ja päädyttiin syömään vähän kaikenlaista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan.


image image image

Syötiin taas kahdelle hengelle tarkoitettu annos, jossa oli erilaisia grillattuja lihoja. Ihan ok ruokaa! Tuossa ravintolassa istuessa muuten tuli sähkökatkos, jolloin paikka ja ympäröivät kadut pimeni melkein täysin - ja aurinko oli jo laskenut, joten oli oikeasti aika hämärää. Sitten joku paikan työntekijä kiipesi katolle ja teki jotain taikoja, jolloin ravintolan oma generaattori (tai vastaava, humanistina en tietenkään tiiä) pyörähti käyntiin. Oli vaan aika jännä fiilis sitten lähtiessä, kun käveltiin puoliksi pimeillä basaari- ja baarikaduilla! Ehkä ihan tunnelmallistakin :)

Torstaina käytiin Finnmatkojen järjestetyllä retkellä, vaikkei meillä ollut oikein mitään hajua siitä, kannattaako niille lähteä mukaan vai ei. Valittiin sellainen reissu, jossa ei ollut liikaa veneilyä (miehän oon matkapahoinvoinnin mestari), ja johon kuului ensin vesiputouksilla vierailu, sitten markkinoilla pyörimistä ja lopulta jokivenematka meren rannalle.


image image image

Vähän nauratti tuo "vesiputous", ei kyllä ollut niin vakuuttava kuin mitä odotettiin :D


image image

Retken jälkeen tultiin hotellille ja päätettiin lähteä taas keskustaan. Mulla oli himottanut monta päivää käydä Finnmatkojen esitteestä löytyneessä Crazy Sushi -paikassa, ja suunnattiinkin taas bussin kautta Alanyan basaarialueelle. Sushipaikasta löytyy kuvat mun Instasta, sillä en ottanut tuolle illalle järkkäriä mukaan. Mutta oli tosi hyvää! Varsinkin vähän lämpimät, jotenkin paistetut sushit mmm.

Syömisen jälkeen mentiin Robin Hoodin eteen pienempään baariin istuskelemaan. Sisäänheittäjä sanoi, että saadaan parit drinkit yhden hinnalla (perus), mutta lopuksi tuli tietenkin jotain säätöä - tarjoilija ei ollut tiennyt tästä lupauksesta, ja oli tuonut meille normaalikokoiset drinkit ensin, vaikka olisi pitänyt tuoda jotkut minit, koska oli tuollainen tarjous, ja blaa blaa. Tuossa vaiheessa alkoi jo ärsyttää, joten pakko sanoa että suhtautukaa tosi varauksella kaikkiin tarjouksiin! Miekin luulin olleeni jotenkin karaistunut Agia Napalla, jossa baarikadulla oli viisi sisäänheittäjää per neliömetri, mutta kylläpä sitä aina uskoo sinisilmäisesti kaiken.

No, säätämisestä huolimatta oli hyvä fiilis ja mentiinkin yöllä Robin Hoodin ylimpään kerrokseen ja tanssittiin tappiin asti, haha. Oli huippua :) (Paitsi sielläkin muuten pöytiin tarjoileva tarjoilija veti meiltä välistä ja koitti vielä päälle saada tippiä tyyliin yhtä paljon kuin mitä juoma oli maksanut, sattana...)

Perjantai oli ainoa päivä, jolloin ei herätty aamiaiselle, joten piti vetää darralasagnet aamupalaksi iltapäivällä... Ja päivä meni taas aurinkoa ottaessa! Illalla mentiin taas Alanyaan. Oli periaatteessa meidän viimeinen ilta, sillä lähdettiin seuraavana päivänä yöllä.


image imageimage image

Syötiin rantakadun Orange-raflassa ja oli periaatteessa ihan ok ruokaa. En kuitenkaan todellakaan menisi tuonne uudestaan, sillä alkoi taas ärsyttää sisäänheittäjän lupaukset ilmaisista drinkeistä, jotka oli loppujen minikokoiset lasit appelsiinimehua ja viinaa? Mitä hittoa... Ja tarjoilijakin oli musta tosi tyly >:(

Syömisen jälkeen kierrettiin vielä basaarit viimeisen kerran ja päädyttiin kenkäkaupoille...


image

Tässä kuvassa mie oon vasta ostanut Niken Airmaxit liian kalliilla ja oon ilmeen mukaisesti yhtä aikaa huijattu, nöyryytetty mutta vähän onnellinen.

Basaarimyyjät muuten todellakin huuteli ja höpötti kaikille turisteille, niin kuin te yhden postauksen kommenteissa mua varoittelittekin. Meitä luultiin herra poikaystävän ulkonäön takia yleensä ruotsalaisiksi, minkä otimme tietenkin kohteliaisuutena. Loppureissusta alkoi kyllä jo väsyä siihen ainaiseen "Terve terve mita kuulu" huuteluun, eikä se hinnoista neuvotteleminenkaan ollut mitään mun mielipuuhaa.

Viimeisenä aamuna herättiin vähän hassuin fiiliksin ja mentiin aamupalalle.


image image

Pakko mainita tähän väliin, että oli ihan huippua asua perhehotellissa! Ensin mietittiin, meneeköhän lasten hyörimiseen ja pyörimiseen lopulta hermot, mutta ei todellakaan. Musta tuolla hotellilla oli ihana tunnelma, kun lapset leikki ja juoksi, ja nuo lapset oli monesti jotenkin niin mainioita tapauksia, että oli hauska katella niiden tekemisiä :D Meän lemppari oli yksi sellainen puoliksi aasialainen ja puoliksi suomalainen pikkupoika, jonka perusilme oli tosi vihainen ja joka veti naama peruslukemilla musiikin tahtiin fist pumppia iltaisin ravintola-alueella. Ja hotellissa oli aina kymmenen jälkeen illalla tosi rauhallista, sai nukkua ilman häiriötä - toisaalta aamulla tuli herättyä aika aikaisin, kun hotellin ylipirteät herätysbiisit alkoi soida ekojen perheiden siirtyessä altaalle :D


image image image

Lauantaina päivällä otettiin vielä viimeiset tänit pintaan. Tajusin samalla, että otin taas perinteisesti turhaan kirjan mukaan reissuun, kun en muistanut ja jaksanut sitten kuitenkaan aloittaa sitä. Reissukirja korkattiin sitten viime viikolla kotona Suomessa, hehe.

Illemmalla varattiin meille tenniskenttä tunniksi ja käytiin vähän läiskimässä.


image image

Tennistunteroinen mailoineen maksoi vissiin reilut kolme euroa. Huh oli vähän erilaista pelata kuin Suomessa! Mutta mukavaa, paskoista palloista huolimatta :)

Illalla käytiin vielä viimeisellä ehtoollisella ja puolenyön jälkeen bussi tuli hakemaan meitä kentälle.


image

Siinäpä teille vähän kokemuksia Alanyasta! Olipa urakka tehdä tämä postaus, toivon niin että tykkäsitte ja jaksoitte edes selata kuvat loppuun, haha. Ja mie muuten mielellään vastailen kysymyksiin, jos jollain sellaisia tuli mieleen. Näkyikö kuvissa tuttuja maisemia niiden kohdalla, jotka on käyneet Alanyassa? Olisi ihanaa saada kommentteja, muistakaa höpötellä mulle jos siltä tuntuu :)

Ja pakko myöntää, vähän tuli kyllä jo ikävä tuota meän reissua tätä kirjoittaessa <3