lauantai 18. huhtikuuta 2015

Pörrötakki ja kuulumiset

image

Moikka!

Lupasin tehdä teille pienen tilannekatsauksen mun tämänhetkiseen elämään ja kertoa kuulumisia viime päiviltä ja viikoilta - ei sillä, että tässä mun arjessa mitään erityisen ihmeellistä olisi ollut, mutta muutoksia on tapahtunut ja kaikista kivoista jutuista on mukava kertoa. Tämän kuun isoin juttu on ollut ehdottomasti työpaikan vaihtuminen: en tosiaan enää käy Kempeleessä myymässä alusvaatteita, vaan nykyään oon Oulun keskustan Stadiumin myyjä. Oon ollut töissä nyt vajaat pari viikkoa ja ihan huippua on kyllä ollut, ei voi muuta sanoa :) Paitsi että rahat loppuu, kun pitää ostella ihania pinkkejä jumppavaatteita joka päivä... Perkele.

Tämän postauksen kuvat on tosin otettu jo ennen Stadiumin avajaisia. Näin tuolloin pitkästä aikaa Valtteria ja Jannea! Ja noita mussukoitahan on aina ihana nähdä - tarvitseeko tuota edes aina sanoa erikseen :)

image image image

Käytiin vaihtelun vuoksi kahvilla Oulun Puistolassa. Paikassa on mun mielestä melko kallista, mutta toisaalta valikoimaan kuuluu kyllä aika herkullisia ruokiakin.

image image

Mutta tosiaan, mulle kuuluu kyllä hyvää. On vaan niin ihanaa, kun kesä lähestyy ja ulkona alkaa olla semi lämmintä ja valoisaa. Kuten monet varmaan tietää, mie rakastan suunnitella kaikkea mahdollista (en ihmettelisi, vaikka joskus kirjoittaisin kalenteriin "Herää. Pue vaatteet. Pese hampaat"), joten oon tietenkin jo luonnostellut ensi kesän tehtävälistaa. Siitä tulee varmasti oma postaus lähiaikoina! Oikeastaan tällä hetkellä mun ainoa stressinaihe on koulu. Oon ollut tällä viikolla kipeänä, joten opiskeluhommat on jääneet vähän sivuun, vaikka just nyt mun pitäisi tehdä kova loppukiri kurssien suhteen. Palautuspäiviä on mennyt vähän ohi, mutta ei voi mitään - pitää koittaa ensi viikolla olla super ahkera. Oon muuten tullut siihen tulokseen, että suomen kielen kurssit ja tavalliset tentit on selvästi mun juttu. Kaikki kirjallisuuden esseet on olleet ihan ylivoimaisia ja tuntuu, etten osaa edes aloittaa niitä, koska aiheet on niin outoja tai sellaisia... tulkinnanvaraisia ja epämääräisiä? Oon vähän miettinytkin, pitäisikö ottaa jokin ihan uusi sivuaine suomen kielen rinnalle, mutta saapa nähdä. En vaan malttaisi odottaa, että kouluhommat olisi tälle lukuvuodelle ja keväälle ohi! Saisi rauhassa plokkailla teille.

Vappuun asti mulla ei oikeastaan olekaan hirveästi mitään ihmeellisiä suunnitelmia opiskelun lisäksi. Pitäisi valmistautua puolimaratoniin, käydä töissä ja ai niin - yhdelle meän porukan tytöistä on syntynyt ensimmäinen vauva  Sitä perunaa pitää ehdottomasti käydä ihastelemassa. Ja vappuhan vietetään myös tavallisesti Oulussa, silloinkaan ei ole mitään reissuja luvassa. Viimeisin kuulumisjuttu on muuten se, että mulla saattaa olla muutto luvassa tässä touko-kesäkuussa :) Mutta siitä en uskalla sanoa enempää, kun ei ole vielä varmaa tietoa mistään.

Tässäpä tälleen pikaisesti tämänhetkinen elämä kahvilakuvien siivittämänä. Lupasin Pauliinalle olla yhdeksältä lähtövalmiina, sillä ajattelin lähteä pitkästä aikaa keskustaan parille lauantai-illan kunniaksi. Tällä hetkellä oon kuitenkin ilman meikkiä ja kalsarit jalassa, joten pitää vetaista äkkiä jotain pakkelia naamaan, heipa!


Ps. Eikö oo aika muhku takki kuvissa? Haha. Oon samoilla linjoilla Jenna Marblesin kanssa kolmen pukeutumistyylin suhteen. Turkisbebe, pummi tai reenimuija.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Puolimaraton-suunnitelmia

image

Meinaa tulla vähän haikea olo tätä postatessa, sillä nämä on suunnilleen viimeisiä julkaisemattomia kuvia Thaimaasta. Ja tällä hetkellähän tuolla ulkona sataa lunta, että varautukaa vähän ankeampiin postauksiin sitten tästä lähtien... No ei vaiskaan, kyllä multa jotain iloistakin matskua löytyy tuleville päiville!

Näiden kuvien aikaan oltiin Jussin kanssa muistaakseni viimeistä päivää Chonburissa ennen lähtöä Suomeen. Mulla oli vähän uutta sporttivermettä päällä: t-paita löytyi katumarkkinoilta neljällä eurolla, shortsit kolmella eurolla ja aurinkolaskitkin taisi olla sen kolme euroa. Eihän nuo pöksytkään mitään teknistä materiaalia ole, mutta olipahan halvat ja söpön väriset! Kuvissa näkyy myös mun Tritaniumilta blogiyhteistyönä saadut kompressiosäärystimet, joita pääsin testaamaan vähän kuumemmissa olosuhteissa loman aikana. Hyvin niillä kyllä pystyi juoksemaan, vaikka hellettä oli tosiaan se kolmekymmentä astetta! Suomessahan noiden hyviin puoliin kuuluu tuen lisäksi lämmittävä vaikutus, jos säärystimet vetää jalkaan lenkille, joten vähän ehkä mietin etukäteen, onko nuo epämiellyttävät juostessa. Hyvin meni, jos ei ota huomioon hassujen rusketusrajojen vaaraa :)

image

Kun palattiin Suomeen, päätin aloittaa säännöllisen juoksemisen taas talven taukoilun jälkeen. Suurin motivaatiopiikki tuli siitä, että lupauduin hölkkäkaveriksi toukokuun Terwa-maratoniin, johon  itse asiassa ilmoittauduttiinkin jo viikko sitten. Eli puolikas olisi taas tavoitteena tällekin vuodelle! Viime vuonnahan mulla kosahti koko homma allergian takia, kun kurkku meni parin kilsan jälkeen ihan tukkoon ja lopetin tyyliin toisella juomapisteellä itkien, kun en pystynyt hengittämään kunnolla edes kävellessä. Olin oikeastaan miettinyt, etten ehkä halua enää juosta alkukesän maratoneissa siitepölyn takia (syksyllä ei tarvitsisi stressata tuosta ollenkaan), mutta pitihän sitä lupautua, kun yksi parhaista ystävistä ehdottaa tällaista. Pitää tällä kertaa hommata kunnon lääkkeet ja toivoa, ettei tänä vuonna olisi yhtä pahat allergiat.

Onkohan siellä ruudun toisella puolella sellaisia, jotka aikoo juosta puolikkaan tai kokonaisen maratonin ensi kesänä? Mie mietin, että tänä vuonna en varmaan ota juomapullovyötä ollenkaan, sillä loppujen lopuksi juomapisteitä on aika paljon reitin varrella ja se vyö jotenkin painaa vatsalihaksia inhottavasti. Kompressiosäärystimet on aika must, koska käytän niitä melkein aina juostessa. Loput kamat voikin shoppailla sitten töissä, oii. Oon jo ensimmäisen työpäivän jälkeen ollut hullun onnellinen uusista kuvioista, niistä lisää kuulumispostauksessa.

image

Tällä hetkellä oon treenannut puolimaratonia varten juoksemalla lenkkejä, joiden pituus on vaihdellut 30 minuutista yhteen ja puoleen tuntiin. Seuraavan viikon aikana aattelin kokeilla pitkästä aikaa vielä pidempää lenkkiä - pitää vaan tehdä vähän uutta soittolistaa sitä urakkaa varten. Oon miettinyt, pitäisikö alkaa pitämään noita Tritaniumin säärystimiä vähän useammin treenin ulkopuolella, palautusmismielessä, varsinkin kun mulla kerran ne matalapaineisetkin on! Yli tunnin lenkit ottaa kuitenkin jo jonkin verran pohkeisiin. Eikä muuten tekisi pahaa uusia juoksukenkiäkään sellaisiin, joissa olisi vähän parempi vaimennus.

Mutta sellaista tällä kertaa! Seuraavaksi niitä kuulumisia :)


www.tritaniumstore.fi

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Viimeinen viikko Thaimaassa

image

Täältä tulisi vihdoinkin uusi postaus Thaimaasta! Oon tässä postaustauon aikana koittanut hoitaa kaikenlaisia kouluhommia tenteistä luentopäiväkirjoihin - ja viimeiset työvuorot vanhassa työpaikassakin on nyt ohi. Päivittelen teille kuulumisia omassa postauksessa lähipäivinä, sillä haluan ensin näyttää teille viimeisetkin kuvat meidän reissusta. Toivottavasti kelpaa :)

Koh Changilla vietetyn viikonlopun jälkeen lähdettiin tosiaan maanantaina takaisin kohti Pattayaa, jossa pysähdyttiin pariksi yöksi ennen kuin jatkettiin matkaa kohti Chonburia. Yksi syy pysähdykselle oli se, että Jussi teetti Pattayalla itselleen puvun, ja odoteltiin sen valmistumista mun sukulaisten hotellissa. Oli kyllä jännä fiilis palata sinne Koh Changin hotellin jälkeen, kun yöpymispaikan taso laski luksuksesta välttävään. Mutta eipä se mitään, tuolla on aina niin kotoisa olo, kun tietää olevansa tuttujen ja turvallisten ihmisten keskellä.

image image image

Noiden parin päivän aikana otettiin aurinkoa rannalla, kierreltiin vähän kaupoissa ja käytiin taas syömässä Beefeaterissa, joka vei kummankin sydämen ensimmäisellä kerralla.

image image

Jos Suomessa saisi tuollaisia pihviannoksia 15 eurolla niin ai että.

Keskiviikkoaamuna lähdettiin minibussilla kohti Chonburia, jossa meitä odotti kuumuus, pölyiset kadut ja chonburilaiset ihmiset elämässä omaa arkeaan ilman turisteja. Tuli sellainen olo, että oli oikea valinta päättää reissu juuri Chonburihin, jossa sen Thaimaan tunnelman kokee ehkä aidoimmillaan.

image image image

Lainattiin heti saapumisen jälkeen mun äitin ja mummon pyörää ja käytiin kiertämässä kaupunkia. Ihmiset tuijotti, kun valkoinen länsimaalainen kyytsää kaikkien thaimaalaisten keskellä sekarotuista tyttöä, haha. Chonburissa on kyllä se mahtava puoli, ettei siellä tosiaan ole paljoa yhtään turisteja, vaan paikalliset on vilpittömästi kiinnostuneita vieraista kasvoista ilman, että taka-ajatuksena olisi kiskoa niiltä kaikki mahdolliset rahat irti.

image image

Miehän olin suunnitellut laittavani tukkaan permanentin Thaimaan-reissun aikana, mutta lopulta jätin sen tekemättä. Käytiin nimittäin Chonburissa jossain semi kalliissa kampaamossa, ja permanentin hinnaksi kerrottiin yli 100 euroa, jos se tehtäisiin tähän mun pitkään ja paksuun tukkaan uusimmilla laitteilla ja aineilla. Tykkäsin mun tukasta sellaisenaankin, sillä väri oli vaalentunut kivasti auringossa reissun aikana. Jussi oli lopulta meistä se, joka kävi leikkaamassa hiuksia :)

imageimage
image
image

Lähempänä mun mummon kotia on tällaisia rauhallisempia sivukatuja, joiden varrelta saattaa löytää vaikka friteerattuja banaaneja myyjän mummelin tai söpöjä koiria.

image image image

Mie olin myös koko reissun ajan odottanut, että pääsisin syömään kookosjäätelöä, ja viimeisten päivien aikana löydettiin pitkän etsinnän jälkeen yhdeltä tuollaiselta sivukadulta perinteinen jäätelökioski. Tuota kookosjäätelöä ei nimittäin saa joka paikasta, ainakaan sitä oikeaa vanhanaikaista sorttia.

image

Kookosjäätelön päälle laitettiin hiukan jonkinlaista makeaa kastiketta sekä pähkinöitä. Testatkaa, jos joskus saatte tällaista käsiinne! Ihanan raikasta, mutta kuitenkin makeaa, mmmm.

Viimeisten päivien aikana tehtiin myös viimeisiä ostoksia, sillä Chonburissa on halvempaa kuin Pattayalla, eikä puolet vaatevalikoimasta koostu turistihömpästä (vai oliskohan pitänyt ostaa "Good guys go to heaven, bad guys go to Pattaya" -paita....). Ajattelin tehdä teille erillisen ostospostauksen, jossa kerron samalla vähän Thaimaan hintatasosta. Yömarkkinat on kyllä mun lempparipaikka vähän shoppailla, mukavan viileää ja halvat hinnat.

image

Kun olin pieni, hengailin aina Chonburissa mummon naapurissa asuvan, mua paria vuotta nuoremman pojan kanssa. Nyt kun sillä on jo ajokortti, tämä poika kuskasi meidät yllä olevassa kuvassa näkyville markkinoille. Musta tuon illan sympaattisin juttu oli kuitenkin ehdottomasti "maitokahvila". Se meän naapurinpoika nimittäin kertoi, että haluaisi kovasti viedät meidät "juomaan maitoa" erääseen kahvilaan, joka on nykyään kuulemma kova juttu kaupunkilaisten keskuudessa. Ihmeteltiin äitin kanssa, mitä se maidon juominen tarkoitti, sillä oletettiin tietenkin, ettei se voi tarkoittaa kirjaimellisesti vaan maidon litkimistä - mutta kyllä se tarkoitti! Kahvilassa huomattiin, että listan suosituin juoma oli lämmitetty maito, hahah. Jotenkin niin sympaattista. Ja mikä parasta, arvatkaa mitä maidon kanssa yleensä syötiin? Vaaleaa leipää. Siis ihan perus vaaleaa leipää.

image

Mie en tosin ihmettele tuota hommaa, sillä monet muutkin ihan tavalliset länsimaalaiset jutut muuttuu muodikkaiksi, kun ne saapuvat Thaimaahan. Sama homma jonkun ruisleivän ja puuron kanssa; suomalaisille perus arkiruokaa, mutta jossain Amerikassa on yhtäkkiä keksitty, että vitsi miten muodikasta terveysherkkua. Ei tietenkään kehdattu sanoa sille pojalle, että meille maito on ihan arkipäiväinen juttu, vaan esitettiin innostunutta - ja oli tuo paikka kyllä näkemisen arvoinen muutenkin, jotenkin hirveän söpö värikkäine muistilappuineen.

Tilattiin porukalla mm. vihreä meloni-maitojuoma, tonnikalasalaatti (vähän erinäköinen kuin olin odottanut: pikku kuppi jossa majoneesipohjainen sekoitus, joka näytti vähän Saarioisten valmissalaatilta), paistettuja nakkeja ja nugetteja sekä sitä vaaleaa leipää vihreän, makean dipin kanssa.

image

Tuo melonijuoma oli tosi hyvää, raikasta ja makeaa yhtä aikaa.

Mekin kiinnitettiin oma muistolappu tuonne kattoon. Saa nähdä, olisiko se paikallaan vielä ensi kerralla kun käydään :)

image image

Viimeisen päivän aamuna heräsin joskus aamuseitsemältä hirveään meteliin, joka tuli ulkoa kadulta. Säikähdin vähän, kun ihan meän oven vierestä meni kovaääninen kulkue orkestereineen ja lohikäärmeineen, haha. Äiti kertoi, että homma liittyi kiinalaisten vanhaan perinteeseen. Kiinalaisten mielestä kuolemanjälkeiseen elämään siunaaminen on pyhä asia, ja sen tekeminen on vainajan sukulaisten tehtävä. Kulkue oli menossa niiden ihmisten haudoille, joilla ei ole ollut sukua, joka olisi saattanut kuolleet matkaan. Ilmeisesti kiinalaiset uskovat, että ihmisen sielu on siten jäänyt jotenkin puolitiehen meidän maailman ja kuolemanjälkeisen elämän väliin. Joskus rituaaleihin on vissiin jopa liittynyt hautojen kaivamista, jonka tarkoituksena olisi laittaa vaikkapa kultaesineitä tuomaan onnea vainajille. En tiiä, pitääkö kaikki paikkaansa, mutta kuulosti kyllä kieltämättä hurjalta :D

image image

Chonburissa on tosiaan paljon kiinalaistaustaisia thaimaalaisia (niin kuin meidän suku), ja vaikkei osattaisi esimerkiksi puhua kiinaa, kiinalaiset uskomukset ja perinteet pysyvät arjessa mukana sekoittuen buddhalaisuuteen. Miekin annoin kulkueessa kävelleelle naiselle parikymmentä bathia "hyväntekeväisyyteen" ja tuomaan meille onnea.

image

Tulee ihan hirveä ikävä tuonne, kun katsoo näitä kuvia. Mun äitihän jäi Thaimaahan ja on siellä vieläkin, sillä mummo alkaa olla jo aika vanha ja kaipaa apua ihan arkisissa askareissakin. Huomasin kyllä selvästi eron edelliseen kertaan kolme vuotta sitten, sillä mummosta oli tullut paljon vähäsanaisempi ja jotenkin... vanhempi vaan. Mutta huippu se silti on vieläkin, laittoi esimerkiksi nuo mun aurinkolasit yhtäkkiä päähän ja istui muina miehinä kunnes mie huomasin ja aloin nauraa.

Lauantaiaamuna me sitten lähdettiin kohti Bangkokin lentokenttää ja aloitettiin matka kohti Suomea. Mulla tuli tietenkin lentokentällä hirveät itkut, kun piti hyvästellä mun äiti ja setä, mutta toisaalta oli lämmin ja kiitollinen olo koko reissusta. Lennettiin ensin Moskowaan, josta jatkettiin Helsinkiin. Ekan lennon aikana katselin Game of Thronesia (hassua, joskus oli niin pahat matkapahoinvoinnit ettei olisi todellakaan pystynyt), ja tokan lennon aikana koitinkin sitten parhaani mukaan olla oksentamatta, kun oltiin vaihdettu Moskowassa pienempään koneeseen, jota turbulenssi heitteli miten sattuu. Ensi kerralla pitää miettiä, haluaako vielä ne kaikista halvimmat liput, vai maksaako vähän ylimääräistä siitä, että pääsee suoralla lennolla...

Tässäpä oli tosiaan viimeisten lomapäivien postaus! Nythän reissusta on aikaa jo kuukausi, ja rusketuskin on lähtenyt melkein kokonaan. Katsotaanpa, milloin ostospostaus ja ehkäpä myös ruokapostaus sitten ilmestyy :) Toivottavasti tykkäsitte, vaikka venähti taas aika pitkäksi. Kommentteja olisi ihana lukea, ja lupaan skarpata nyt huhtikuussa julkaisutahdin suhteen! Moiks :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Meidän viikonloppu Koh Chang -saarella

image

Viime postauksessa esittelin teille vähän meän hotellia Koh Changilla, ja tällä kertaa luvassa olisi kuvia saarella vietetyltä viikonlopulta. Vietettiin ihan kunnon turistielämää noiden päivien aikana, eli otettiin aurinkoa uima-altaalla, syötiin hotellin ravintolassa, käveleskeltiin vähän siinä hotellin hoodeilla (alueen nimihän oli White sand beach ja kyseessä on yksi saaren suosituimmista rannoista) ja nautittiin kiireettömyydestä.

Perjantaina aamu ja päivä meni ihan vaan matkustamiseen, ja oltiin tosiaan kahdelta iltapäivällä perillä meän hotellilla.

image

Iltapäivä taas meni ihan vaan hotellin hienoutta taivastellessa, haha. Oltiin kyllä niin tyytyväisiä meän valintaan, vaikka etukäteen vähän jännittikin, että onkohan hotelli lopulta hintansa arvoinen. Kuitenkin kummallakin meni melkein se parisataa euroa siihen - kiva jos kyseessä olisikin ollut joku kämänen paikka...

image image

Kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, mie lähdin käymään lyhyellä lenkillä sillä aikaa, kun Jussi meni hotellin salille treenailemaan.

image

Mutta oli kyllä yhtä tuskainen lenkki kuin kaikki muutkin Thaimaassa vedetyt hölkät. Se kuumuus on vaan jotain uskomatonta, tuntuu että tulee nestehukka vartin pinkomisen jälkeen. Mutta toisaalta, on se vaan niin huippua juosta shortseissa ja topissa. Suomen kesää odotellessa!

Perjantai-iltana ei menty syömään pidemmän kaavan kautta, vaan päädyttiin istuskelemaan yhteen meän hotellin ravintoloista ja tilattiin vaan parit alkupala-annokset.

imageimage

Friteeratut mustekalat oli kyllä hyviä, kunnon läskiruokaa ah.

Lauantaina herättiin yhdeksän jälkeen aamupalalle, ja koska päivällä ei paistanut kunnolla aurinko, käytiin kävelemässä pääkadulla ja kierreltiin vähän pikku kauppoja. Mie tein oikeastaan reissun parhaimman löydön tuolloin: kukkakuvioinen shortsipuku kahdeksalla eurolla. Ostin noita lopulta kaksi eri väreissä.

Aurinko tuli esiin pilvien takaa iltapäivällä, joten mentiin takaisin hotellille ottamaan aurinkoa ja löllöteltiin meän terassilla monta tuntia. Oltiin jopa niin laiskoja, että lellittiin itseämme tilaamalla ruokaa suoraan huoneeseen.

imageimageimage

Kuvassa näkyvät ruoat maksoivat huoneeseen tuotuna yhteensä noin kaksitoista euroa. Tuossa taisi olla panang currya merenelävillä sekä kanaa cashew-pähkinöillä ja vihanneksilla - kumpikin sellaisia varmoja valintoja, kun ruokailee Thaimaassa.

Lauantai-iltana käytiinkin sitten syömässä porukalla ja päädyttiin Sabay bar -nimiseen rantaravintolaan, jonka yhteydessä oli myös pieni yökerho.

image

Oli kyllä oikeasti niin hyvä ilta. Kaveriporukalla toisella puolella maailmaa, meren rannalla istuskelemassa lämpimässä illassa. Ei kiireitä, ei huolia mistään, taustalla soi musiikkia ja ympärillä hyväntuulisia ihmisiä ja aaltojen kohina.

Päädyttiin lopulta paikan yökerhoon, jossa oli yllättävän paljon thaimaalaisia - enemmän kuin turisteja. Musiikki soi ihan hullun kovalla, mutta tanssittiin silti melkein baarin sulkemiseen saakka.

image image

Baari meni kylläkin jo kahdelta kiinni, joten seuraavana päivänä eli sunnuntaina selviydyttiin ihan hyvin hotellin aamupalalle. Piti kylläkin ottaa päikkärit heti yhdeltätoista :D Ja sen jälkeen jälleen auringonottoa! Taisi muuten olla juurikin tuo sunnuntai, kun kumpikin hiukan paloi. Käytettiin alkureissun ajan tosi tunnollisesti kolmekymppistä aurinkorasvaa, mutta tuossa vaiheessa sitä muka alkoi ajatella, ettei se aurinko enää niin pure... Väärin, niin väärin. Vaikka mie rusketun helposti aasialaisuuden takia, kyllä se mullakin aika helposti palaa paikat noilla leveysasteilla.

image image image

Sunnuntaina oltiin vähän reippaampia kuin lauantaina, ja mentiin sentään hotellin kattoterassille syömään. Ihastuttiin edellisenä päivänä panang curryyn niin kovasti, että sitä piti tilata vielä uudestaan lounaaksi. Lisäksi otettiin ihan vaan paistettuja vihanneksia, jotka on mun mielestä Thaimaassa älyttömän hyviä.

Syömisen jälkeen lähdettiin Sofian ja Janin kanssa kävelylle läheiselle näköalapaikalle. Käveltiin rantakatua pitkin jonkin matkaa, kunnes löydettiin nämä pitkät portaat.

image image image

Iloinen pikku thaimaalainen, haha.

Kävelyn jälkeen mentiin pääkatua pitkin takaisin hotellille. Koh Changista tulee tavallaan mieleen rauhallinen Pattaya; kaduilla on samantyylisiä kojuja ja ravintoloita, mutta vähemmän baareja, Ruoan tasoa on vähän hankala vertailla, sillä oltiin saarella kuitenkin vain kolme päivää - samaa hintatasoa luultavasti kuin Pattayala, eli paljon kalliimpaa kuin Chonburissa. Koh Changilla näkyi myös yllättävän paljon tatuointiliikkeitä sekä jonkin verran kauneussalonkeja ja hierontapaikkoja.

image image

Viimeisenä iltana käytiin taas syömässä rantaravintolassa, mutta tällä kertaa valittiin sellainen, jossa oli grillimeiningit pystyssä. Otettiin Jussin kanssa puoliksi noin 13 euroa maksava setti, johon kuului possupihvi, ribsejä, kana-vihannes-varras, uuniperuna, maissi ja salaattia. Tuolla oli myös vähän halvemmat juomat kuin edellisen illan Sabay-baarissa, sillä esimerkiksi Breezerit oli noin kolme euroa viiden euron sijaan.

Maanantaina olikin jo lähtöpäivä. Meän kyyti tuli puoli kahdentoista aikaan, ja oli kyllä haikeat fiilikset!

image

Mielelläänhän sitä olisi jäänyt vielä pidemmäksi aikaa, mutta suunnaksi oli silti otettava Pattaya ja Chonburi. Matka takaisin Pattayalle oli saman hintainen kuin tulomatka, mutta auto oli paljon huonompi. Minibussi oli nimittäin ahdas, vanha ja niin täyteen pakattu, ettei takaosassa istuessa meinannut nähdä autosta ulos. Miehän vanhana matkapahoinvointi-mammana en kestänyt siellä, vaan menin lopulta auton etupenkille istumaan kuskin viereen. Selvittiin kuitenkin lopulta matkasta, vaikka vähän oli hutera olo sen viiden-kuuden tunnin jälkeen.

Maanantaista keskiviikkoon oltiinkin sitten taas Pattayalla mun sukulaisen hotellissa, niistä päivistä lisää ensi postauksessa :)