tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksyn uutuudet Hukassa

image

Syyskuun ensimmäinen päivä on täällä, ja syksyn myötä Hukassa on tietenkin taas kaikenlaista uutta ja jännää sekä kuntosalien että ryhmäliikunnan puolella. Osa jäsenistä on varmaankin jo ehtinyt itsekin tutustua näihin uusiin juttuihin, mutta ei se mitään! Ajattelin siis kertoa teille mm. uusista pienryhmävalmennuksista, joiden näytetunneilla oon käynyt viimeisen viikon aikana. Ja jos joku sattuu vierailemaan blogissa ekaa kertaa, mie haluan mainita, että mie oon tehnyt oululaisen liikuntakeskus Hukan kanssa yhteistyötä viime keväästä saakka ja kirjoittelen Hukka-aiheisia postauksia kaupallisen yhteistyön merkeissä :)

Hukan tiloistahan löytyy kolmen erilaisen kuntosalitilan (suurin sali, toiminnallinen sali sekä naisille varattu sali) lisäksi neljä ryhmäliikuntasalia. Yksi jumppatiloista sijaitsee naisten kuntosalin vieressä, ja aikaisemmin siellä on vedetty esimerkiksi pallojumppaa sekä tanssitunteja. Mie sain itse asiassa vasta viime viikolla tietää, että kyseinen sali on rempattu uuteen uskoon. Paikasta on siis tehty toiminnalliseen treeniin sopiva tila, josta löytyy niin katosta roikkuvia voimistelurenkaita kuin painojakin. Mie ihastuin tuohon saliin ihan täysin, niin valoisa ja inspiroiva.

image

Tuolla salissa kävin eilen Movement-näytetunnilla. Hukassa aletaan syksyn aikana järjestää kurssimaisia pienryhmävalmennuksia, joista toinen on mainittu Movement ja toinen PowerRack. Pienryhmävalmennus eroaa luonnollisesti ryhmäliikuntatunneista siten, että tapaamiset ovat säännöllisiä ja treenaaminen on henkilökohtaisempaa. Muutaman hengen ryhmissä ohjaaja pystyy keskittymään, neuvomaan ja tsemppaamaan treenaajaa koko tunnin ajan, ja kehitystä voi tapahtua nopeammin, kun porukka on joka kerralla sama ja tapaamisissa voidaan jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Tämän takia sekä Movement että PowerRack ovat maksullisia kursseja.

Sekä Movement- että PowerRackissa panostetaan erityisesti liikkeiden puhtauteen ja tekniikkaan, jolloin treenistä saa tulevaisuudessakin enemmän irti. Movement pidetään tuolla uudessa salissa, ja kurssi keskittyy kehonpainoharjoitteluun kehittäen voimaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa. PowerRackissa sen sijaan käydään läpi voimaharjoittelun perusliikkeitä, eli esimerkiksi penkkipunnerrusta ja leuanvetoja, ja tunnit pidetään kuntosalin puolella. Movementin näytetunnilla me käytiin lämmittelyn jälkeen läpi mm. korsetin hallintaa, oikeaoppista etunojapunnerrusta sekä jalkojen voimaa erilaisilla liikesarjoilla.

image

PowerRackissa taas mm. harjoiteltiin käsilläseisontaa, ja loppuun vedettiin muutaman minuutin treeni, jossa tehtiin leuanvetoja, pystypunnerruksia ja kyykkyjä kiertoharjoitteluna ilman taukoja. Kummatkin näytetunnit oli mielenkiintoisia, mutta luonnollisesti homma jäi pintaraapaisuksi rajoitetun ajan ja suuren osallistujamäärän vuoksi. Mulle kurssit olisivat tällä hetkellä hiukan turhia - ei sillä, mun tekniikat varmasti kaipaisivat ihan joka liikkeessä hiomista, mutta koska oon alkanut aika vasta treenaamaan säännöllisesti, musta tuntuisi että tulisi päähän liikaa uutta tietoa ja ajatuksia, jos nyt hommaisin vielä kurssin tähän päälle. Pienryhmävalmennuksissa pitää kuitenkin olla ajatus mukana, sillä kursseilla oikeasti opetellaan asioita ja liikkeitä eikä vain tehdä niitä :) Noita Movementin ilmaisia näytetunteja pidetään syyskuun ajan vielä viisi kertaa, joten kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa ja katsomassa, minkälaista kurssilla tulee olemaan. Lisätietoa täältä.

image

Movement-salin lisäksi myös toiminnallinen sali eli funkkis-studio on saanut uuden ilmeen. Tykkään niin paljon myös tuon tilan seinämaalauksista - pikku juttu, joka kuitenkin vaikuttaa treenifiilikseen. Intersport järjesti ilmeisesti uuden salin kunniaksi hukkalaisille Instagram-kilpailun, jossa saattoi voittaa 200 eurolla treenivaatteita, mutta kilpailuaika on jo päättynyt ja mullakin meni osallistuminen sivu suun, perkule.

Ja viimeinen juttu: oottehan hoksanneet, että uusi syyslukkari on astunut voimaan? Ryhmäliikuntatarjonta on taas monipuolisempi kuin kesällä, eli tuntimääriä on lisätty ja kesällä tauolla olleet tunnit ovat tulleet takaisin. Lukkarin uudet lajit eli Toiminnallinen Step, ArmyAbs ja Just Latin on mulla testaamatta, mutta varmaan pitää syksyn mittaan käydä noilla kaikilla - jos ei muuten, niin MestariHukka-leimojen perässä :D Mulla on tällä hetkellä vasta seitsemän leimaa eli seitsemän eri lajia suoritettuna (tennis, parit Les Mills -tunnit, CardioTennis, kuntosali ja kehonhuolto), mutta ajattelin ottaa seuraavan parin viikon aikana spurtin uusien lajien testaamisen kanssa. Tuo leimapassi on oikeasti ihan huippu lisä treenaamiseen, sillä mulla ei ikinä tulisi lähdettyä mihinkään pallojumppaan tai kössikoppiin ilman sitä. Ja kuitenkin uusien lajien testaaminen on hirveän tärkeää, sillä uusien juttujen kokeileminen haastaa kroppaa ja aivoja. Uudet liikeradat ja niihin keskittyminen tekee hyvää mielelle, vaikkei sitä tietoisesti tajuakaan. Ja hei, nyt on niin hyvä aika kokeilla kaikkia uusia lajeja, kun tunneilla pyörii paljon muitakin, jotka on treenaamassa ekaa kertaa. Mie oon vähän arka menemään vaikka uudelle ryhmäliikuntatunnille yksin, mutta helpottaa kun tietää, että siellä on muitakin leimakeräilijöitä, haha.

Syyslukkarin myötä Hukkaan tulee muuten eräs uusi huippu ohjaaja, hihi. Yksi meän porukan tytöistä alkaa vetää Hukassa BodyPump- ja BodyAttack-tunteja, ja kyseessähän on mun entinen kämppis eli ihana Maija. En malta odottaa, että pääsen pitkästä aikaa Maikin jumppaan - ja kuinka siistiä, että kohta suurin osa meän Oulun kaveriporukasta käy Hukassa? Vaikka tykkään treenata myös yksin, välillä seura tekee ihmeitä erityisesti ryhmäliikuntatunneilla - eikä siitä oo muuta kuin plussaa, että ennen tuntia voi käydä juomassa ystävien kanssa ilmaiset kahvit Hukan aulassa. Yhdistyy liikunta ja kavereiden kanssa lusmuilu, mikäs sen parempaa.

Nyt pitää valmistautua Pumphiin, palaillaan seuraavassa poztauksessa!

image

maanantai 31. elokuuta 2015

Kesän viimeinen päivä

image

Huomenna on syyskuu.

Tuntuu oikeastaan aika oudolta sanoa noin. Tavallaan kesä hurahti mun mielestä tosi nopeasti ohi, mutta toisaalta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun oon viimeksi vaikka ollut yliopistolla. Ei se mitään, otetaan syksy vastaan kaikella rakkaudella! Ja taistelutahdolla, sillä sitä tarvitaan kun illat pimenee ja kylmenee ja taivaalla leijuu masentava harmaus, haha.

Viime viikko oli aika rauhallinen sen Rovaniemellä vietetyn viikonlopun jälkeen. Tein ihan perusjuttuja: kävin töissä, treenailin, hääräilin kotitöiden parissa ja tein postauksia. Niin ja kävin mie kuvausreissulla Sarkun kanssa (tämän postauksen ihanat kuvat siis Sariannalta) ja keskustassa uudessa lounasravintolassa - edes vähän jotain erikoisempaa! Mie myös otin pienen varaslähdön tänään alkaneeseen Kunnossa-verkkovalmennukseen, sillä aloitin periaatteessa ruokavalion noudattamisen jo lauantaina. Kerroin valmennuksesta pari postausta sitten, ja pakko sanoa jo nyt, että tykkään tästä koko hommasta ihan hulluna. Ruokavalion noudattaminen on helpompaa kuin luulin, ja oon ihan rakastunut valmennuksen mobiilisovellukseen, jonka kautta näkee oman treeniohjelman lisäksi kaikki ohjelmaan kuuluvat liikkeet videolle kuvattuna ja opastettuna. Nyt kuitenkin jätän hehkutuksen tähän, osalla varmaan tulee treenijutut kohta korvista ulos. Mutta näinhän se vaan menee: jos joku juttu innostaa mua ja on iso osa mun senhetkistä elämää, se myös näkyy täällä blogissa :)

image

Syyskuun ensimmäisen päivän myötä mullakin alkaa taas opiskelu, mikä on oikeastaan ihan mukavaa kesän jälkeen. Tai ainakin mulla on kova hinku yliopistolle, ja taas on tietenkin tapahtunut se perinteinen syksyfiilistely. Mie katson opiskelijaelämää ihan ruusunpunaisten lasien läpi muutaman kuukauden tauon jälkeen: haluan äkkiä taas lounastreffeille salaattibaariin, haluan ottaa käyttöön mun ihanat take away -kahvitermarit ja kävellä sellainen kädessä huiviin kääriytyneenä vilpoisana aamuna sisälle yliopistoon. Syksyn värit vaatteissa, neuleet ja kerrospukeutuminen, tuoksukynttilät, ruska ja oranssit lehdet kaduilla sekä hunajalla, inkiväärillä ja sitruunalla maustetut teet - ihanaaaaa. Tietenkin tämä on vaan tällaista tunnelmointia, eikä asiat mene käytännössä aina niin kuin on fiilistellyt, mutta mun mielestä hehkuttaminen ja pienistä, tyhmistäkin jutuista nauttiminen tekee jokapäiväisestä elämästä mielekästä. Ei siitä oo mitään haittaakaan.

Oikeasti mulla myös vähän stressaa tuleva lukuvuosi, sillä kandin lisäksi mun pitäisi varmaankin tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä ja miten haluan opiskella tulevaisuudessa. Hommaanko uuden sivuaineen, jatkanko suomen kielen opiskelua kandivaiheen jälkeen vai haenko kenties lukemaan jotain ihan uutta juttua? Ja johonkin väliin pitäisi ujuttaa matka Thaimaahan tapaamaan äitiä, joka ei oo tullut takaisin Suomeen tammikuun jälkeen. Tiiän kyllä, että kaikki selvenee aikanaan, mutta tämä epätietoinen olo on kaikista pahin. Haluttaisi käydä kurkkaamassa tulevaisuuteen ja nähdä, minkälaisia päätöksiä ja järjestelyjä nyt kannattaisi tehdä, mutta nyt pitää vaan luottaa siihen, että kehnoillakin valinnoilla on lopulta hyviä puolia; niitäkin saa tehdä.

imageimage

Pakko muuten kertoa teillekin yhdestä vanhemmasta miehestä, jonka tapasin randomisti viime viikolla ja jonka kanssa käyty keskustelu jotenkin kosketti. Tämä noin 65-vuotias mies kertoi, kuinka hän on alkanut harrastaa juoksua kuusikymppisenä ja että mies oli juossut yli kymmenen puolimaratonia sen jälkeen. Mies vaikutti niin elämäniloiselta, kertoi maratonporukan kanssa tehdyistä reissuista (joihin kuului vähän juhlimistakin) ja kehotti muakin jatkamaan juoksuharrastusta. Sitten puhe kääntyi siihen, miksi mies oli aloittanut juoksemisen; hänen tyttärensä oli sairastunut syöpään 24-vuotiaana ja menehtynyt. Tyttärellä oli kuulemma samanlaiset ruskeat silmät kuin mulla - ja tässä vaiheessa kumpikin hiljeni kyynelien noustessa molempien silmiin. Tuo kohtaaminen keskellä päivää tuntemattoman miehen kanssa jäi jotenkin tosi vahvasti mun sydämeen: kaksi ihmistä, täysin eri ikäisiä, kumpikaan ei tiedä toisen nimeä, ja muutaman minuutin ajan mie kuitenkin tunsin sen miehen. Oon ehkä vasta viime aikoina tajunnut, mikä merkitys sillä on, että puhuu vieraille, kuuntelee niiden elämäntarinoita ja yrittää saada hymyn tuntemattomien huulille. Äiti on just sellainen, ja mie haluaisin katsoa maailmaa sekä ihmisiä samalla tavalla.

image

Toivottavasti teillä on ollut huippu kesä ja hei, ihanaa alkavaa syyskuuta kaikille! Muistakaa hemmotella itseänne, piristää läheisiä, kokeilla uusia juttuja, kehua tuntemattomia, tehdä syksylle oma soittolista, liikkua oman hyvinvoinnin vuoksi ja ostaa vaniljalta tuoksuvia kynttilöitä. Tehdään tästä syksystä paras ikinä, ja mun mielestä to do -listoja pitäisi tehdä muinakin vuodenaikoina kuin kesällä. Mie esimerkiksi oon jo monena vuonna päättänyt käydä syyspiknikillä, ja tänä syksynä aion vihdoin toteuttaa sen.

Kuvista vielä iso iso kiitos Sariannalle, jonka Sweet vanity -blogi kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa!

image

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Arvonnassa sisustusprintit Kaunis Decorationilta

image

Mie haluaisin esitellä teille ihanan nettikaupan nimeltä Kaunis Decoration. Erityisen ihana se on tietysti siksi, että mie tunnen Kaunis Decorationin perustajan eli Kaisan monen vuoden takaa; me alettiin seurata toistemme blogeja joskus vuonna 2012, kun mie tein postauksia mun välivuodesta Rovaniemellä ja Kaisan No home without you -blogi otti ensiaskeliaan. Kaisan sisustuspostaukset ovat olleet musta aina kauniita ja mielenkiintoisia, sellaisia harmonisia kivoilla yksityiskohdilla. Kannattaa siis ehdottomasti käydä vilkaisemassa No home without you -blogia, jos kaipaatte ideoita kotiin - niin miekin tein monta kertaa ennen kuin muutettiin.

Nyt Kaisalla on tosiaan blogin lisäksi nettikauppa, jossa myydään hänen suunnittelemia sisustusprinttejä. Päätettiin "tehdä blogiyhteistyötä" (lainausmerkit, koska huvittaa sanoa noin Kaisan kohdalla), jonka myötä mie sain valita muutamat printit kotiin ja järjestää teille arvonnan.

Tällä hetkellä meillä on esillä viisi erilaista julistetta ja taulua. Ensimmäinen näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Hoksasin järjestää kirjahyllyn kirjat väreittäin, jolloin sinisen pinkan viereen päätyi samansävyinen poro. Kirjahylly on mulle muuten semmoinen ikuisuusprojekti, sillä haluaisin koko ajan muokkailla sitä - tavoitteena on täysi hylly, joka olisi yhtä aikaa harmoninen ja mielenkiintoinen yksityiskohtineen.

Toinen, suurempi kuva on meillä työhuoneessa.

image

Graafisempi kuvio tekstillä sopi musta parhaiten tuonne, sillä esimerkiksi makkarin seinille laittaisin jotain vähän pehmeämmällä fiiliksellä. Tuohon samaan sarjaan kuuluu kaksi muutakin kuvaa (Simplicity ja Infinity), jotka sopisivat älyttömän hyvin tuon Gratituden kanssa kollaasiksi.

Kolmas printti päätyi pikkuiseksi tauluksi olkkarin ja keittiön väliselle seinälle.

image

Kokeilin aluksi ihan huvin vuoksi, miltä tuollainen minikokoinen kehys näyttäisi tauluna, mutta lopputulos olikin ihan hauska ja taulu sai jäädä paikoilleen piristämään valkoista seinää. Pikku taulu näkyy vasemmassa kuvassa siis tuon mustan tuolin yläpuolella, ja kyseistä Nuggets-nimistä printtiä saa keltaisen lisäksi sinapin värisenä. En tiiä miksi, mutta musta tuo on niin symppis, haha.

Koska haalea minttu toimii meän olkkarissa tehostevärinä, valitsin paraatipaikalle seuraavissa kuvissa näkyvän printin. Taulu on kivan yksinkertainen, ja nettikaupan suurin kokovaihtoehto sai vielä lisää kokoa, kun sen laittoi liian suuriin kehyksiin.

image

Nämä Kaunis Decorationin printit ovat kyllä käteviä, sillä ne sopii seinälle niin paljaana kuin kehystettynäkin. Viimeinen kuva onkin meillä jääkaapin ovessa ihan tuollaisenaan piristämässä valkoisuutta ja tuomassa yhtenäisyyttä keittiöön, jossa tehostevärinä on punainen. Kaunis Decon printit ovat jotenkin leikkisiä ja tyylikkäitä yhtä aikaa, tykkään niin paljon.

Ja sitten arvontaan!

Tällä kertaa teidän tehtävänä olisi klikata itsenne Kaunis Decoon ja valita sieltä kolme printtiä, josta tykkäätte eniten. Kertokaa kommentissa nämä kolme lempparia ja sähköpostiosoitteenne, niin osallistutte arvontaan. Palkintona on kolme erilaista printtiä kolmessa eri koossa, eli yksi A3, yksi A4 ja yksi A5, jotka lähetetään voittajalle postitse. Osallistumisaika päättyy ensi viikon perjantai-iltana 4.9. ja mie ilmoitan voitosta onnekkaalle sähköpostitse viikonlopun aikana.

Sitten ei muuta kuin onnea matkaan :)

image

perjantai 28. elokuuta 2015

Syksyn elämäntaparemontti ja Kunnossa-valmennus!

image

Maanantaina on pääpäivä.

Mie nimittäin aion ottaa selvää siitä, mitä tapahtuu, kun tällainen tavallinen tamu alkaa kahdeksan viikon ajan noudattaa tervellistä ruokavaliota ja kunnon treeniohjelmaa. Ei hele, kuulen Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjan tunnarin mun päässä nyt, hahha. 

Ehkä se ei ole ihmekään, sillä tässä postauksessa on kyseessä maanantaina alkava Kunnossa-verkkovalmennus, jonka keulahahmona toimii juurikin mainitusta ohjelmasta tuttu Jenni Levävaara. Kunnossa on FitClub Finlandin ensimmäistä kertaa starttaava valmennus, jonka kanssa mie ja mun blogi tehdään yhteistyötä syksyn ajan (kyseessä kaupallinen yhteistyö). Ideana on, että saan osallistua valmennukseen ilmaiseksi ja kerron mun kokemuksista teille: miltä tuntuu noudattaa ruokavaliota arjessa, minkälaisia tuloksia sillä saa aikaan ja millaista on olla mukana verkkovalmennuksessa. Olin aluksi ihan kahden vaiheilla, lähdenkö yhteistyöhön mukaan, mutta tällä hetkellä oon oikeasti aika innoissani koko hommasta enkä malta odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä kertomaan teille mun fiiliksiä.

Millaisesta verkkovalmennuksesta siis puhutaan? Käytännössä homma tarkoittaa sitä, että FitClub Finlandin nettikaupasta voi ostaa kahden kuukauden valmennuksen, johon kuuluu treeniohjelma (sali ja aerobinen), ruokavalio resepteineen, tietoa terveellisemmistä elämäntavoista, mobiilisovellus sekä keskustelupalsta muiden valmennukseen osallistuvien ja Jennin kanssa. Mobiilisovelluksen liikepankki tulee luultavasti olemaan mulla kovassa käytössä salilla ähkiessä; liikepankki tarkoittaa siis sitä, että saliohjelman kaikki liikkeet on kuvattu videoille, joissa myös ohjeistetaan, miten liikkeet kuuluu tehdä ja minkä takia.




Miksi lähdin mukaan?

Tärkein syy, miksi ryhdyin projektiin, oli varmaan... mielenkiinnosta? Mie en koe, että mun elämäntavat tarvitsisivat radikaalia muutosta onnellisuuden saavuttamiseksi, tai että mun pitäisi päästä jotain juttua varten äkkiä huippukuntoon - oon siis onnellinen ja tyytyväinen mun elämään jo nyt. Vaikka en oo ikinä haaveillut mistään fitness-kisoista tai sellaisesta treenielämäntavasta (koska majoneesipizzankin pitää välillä olla lifestyle), oon kuitenkin aina miettinyt, miltähän ruokavalio ja treeniohjelma tuntuisivat ja millainen olo mulla olisi niiden noudattamisen myötä. Nämä mietteet on tietenkin aina kariutuneet siihen, ettei mulla oikeasti ole niin paljon kiinnostanut, että hankkisin vaikka jonkin sortin valmentajan itselleni. Kun FitClub Finlandista otetiin muhun yhteyttä, tajusin parin päivän harkinnan jälkeen että hei, tässä olisi kerrankin tilaisuus kokeilla jotain uutta ja vielä sopivaan saumaan arjen alkaessa. Saisin myös valtavasti tietoa, jota voisi hyödyntää vielä tulevaisuudessakin. Miksi ei?


Mitä odotan valmennukselta?

Minkäänlaista painotavoitetta mulla ei ole, eli en oo alkamassa laihdutuskuurille. Niin kuin aiemmin sanoinkin, haluan tietää, miltä musta tuntuu ja miltä mie näytän puhtaan ruokavalion ja säännöllisen treenaamisen avulla. Oon vasta viime aikoina tajunnut, kuinka hyvin liikunta oikeasti helpottaa stressistä syntyvää ahdistuksen tunnetta - eikä sitä siltikään muista käyttää hyväkseen, kun syysmasis iskee ja pimeys painaa päälle. Oon siksi innoissani säännöllisestä treeniohjelmasta, joka toivottavasti antaa energiaa ja jota terveellinen ruokavalio tukee. Odotuksena siis on, että mulla on hyvä kesäfiilis vielä lokakuussa ja jaksan opiskella, käydä töissä, treenata ja nähdä ystäviä syksyn pimeydessä.

image

Millainen valmennus tulee olemaan käytännössä?

Seuraavan kahden kuukauden ajan tuun syömään säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Treeniohjelma on sellainen, että käyn kuntosalilla ja teen aerobisia harjoituksia - kumpaakin kolme kertaa viikossa. Mie aion soveltaa valmennuksen ohjelmaa Hukasta saatuun saliohjelmaan, ja aerobisina toimii varmaan juoksu, ryhmäliikuntatunnit sekä tennis. Mie tuun luultavasti myös soveltamaan ruokavaliota, sillä tuntuisi vähän typerältä kokata ja pakata eväitä yliopistolle, kun sieltä löytyy salaattibaari, jossa voin syödä terveellisen lounaan 2,60 eurolla. Mutta muuten koitan noudattaa ohjeita, sillä ei tietenkään olisi järkeä olla projektissa mukana, jos siihen ei panostaisi ollenkaan.


Koska kisoihin?

Hahahah, läppä, tämä ei ole mikään yritys päästä Fitness-päiväkirjojen uudeksi keulahahmoksi. Ja Kunnossa sopii tosiaan just ihan tavallisille tyypeille, eli mukaan voi todellakin lähteä ilman, että tavoitteena on olla nollarasvoilla kisalavoilla. Oon saanut sellaisen kuvan, että valmennuksessa voi ryhtyä kehittämään omaa kuntoa joko nollasta tai kympistä ylöspäin. Saliohjelmia on sekä kokemattomille että jo nyt kovaa treenaaville, ja aerobiset treenit on merkitty niin, että tahtia voi halutessaan kasvattaa pikku hiljaa viikkojen edetessä.

image

Kunnossa-valmennuksella on paljon yhteistyökumppaneita, jotka tarjoavat valmennukseen osallistuville erilaisia etuja. Yksi yhteistyökumppaneista on Manninen, jonka lisäravinnetuotteita mie oon aikaisemmin esitellyt täällä blogissa. Sain valmennuksen kautta Manniselta taas purkkeja testiin, ja tällä kertaa tuotteet on vähän erilaisia kuin aikaisemmin.

Ylhäällä näkyvä iso, valkovioletti purkki on Mannisen palkkaria, josta oon maistanut sekä appelsiinin että mustaherukan makuista versiota. Tykkään kummastakin tosi paljon! Nuo palkkarit on raikkaita, helposti sekoittuvia ja niistä puuttuu mun mielestä se jauhoisuus, joka maistuu monissa suklaanmakuisissa palautusjuomissa. Mustaherukka oli jopa vähän kirpeä, mikä on iso plussa. Ja miinusta taas siitä, että purkki on aika iso jauhomäärään nähden. Onhan se paremman näköinen myynnin kannalta, mutta iik liikaa pakkausmateriaaleja tuhlailtu.

image

Lisäksi sain purkin suklaanmakuista Pro-Meal-ateriankorviketta, vihreä tee -kapseleita ja proteiinivanukas-jauhetta. Kaikki kolme tuotetta oli mulle uusia tuttavuuksia. Veteen tai maitoon sekoitettava Pro-Meal-ateriankorvike on tarkoitettu satunnaiseen käyttöön, eli se ei varsinaisesti kuulu ruokavalioon, mutta sillä voi kiireisinä aamuina korvata aamupalan. Tuote oli ainakin ekalla testikerralla vähän pahanmakuinen, mutta ehkä nälkäisempänä ja makuun tottuneena mie osaan juoda sitä nyrpistelemättä naamaa :D Ja löytyy tuosta vielä kolme muutakin makua, joista esimerkiksi mango voisi olla mun juttu. (Edit: testattu maitoon sekoitettuna, tuhat kertaa parempi!) Vihreä tee -kapselit taas sain tehostamaan aineenvaihduntaa. Syön niitä yhden kapselin ennen aamupalaa sekä yhden iltapäivällä esimerkiksi ennen treeniä. Vaikutuksista en osaa sanoa vielä muuta kuin sen, että viimeisten treenien aikana hiki on virrannut tavallista vuolaammin. En tietenkään tiiä, johtuuko se millään lailla noista kapseleista - mutta jos johtuu, niin hyvä vaan! Oon yleensä vähän epäileväinen kaikkien tällaisten laihdutustuotteiden suhteen, mutta koska Mannisen edustajat kehuivat tuotetta, piti munkin sortua kokeilemaan.

Neljäs ja viimeinen testaukseen päätynyt tuote on proteiinivanukas, jota en myöskään oo koskaan kokeillut - niinpä, on kai näistä kohuttu jo vaikka kuinka kauan? Kyseessä on siis paljon proteiinia sisältävä jauhe, joka sekoitetaan maitoon ja joka hyytyessään muuttuu vanukasmaiseksi herkuksi. Valitsin mauksi banaani-toffeen, toivottavasti oli nappi valinta! En oo vielä ehtinyt tehdä yhtään satsia vanukasta, mutta tuun kyllä kertomaan myöhemmin blogissa, jos pussi on ostamisen arvoinen.

Mutta hei, sellaisia uutisia tällä kertaa! Tästä blogista ei siis ole tulossa mikään super-treeniblogi, vaan päivittelen tänne valmennuskuulumisia silloin tällöin fiiliksen mukaan. Olisi huippua kuulla, minkälaisia juttuja te haluaisitte lukea - kiinnostaako tyyliin muutoskuvat vai kokemukset ruokavaliosta eniten?

Jos joku haluaa lähteä mukaan Kunnossa-valmennukseen, sen voi tehdä täällä. Maanantaina alkavaan kahden kuukauden settiin pääsee mukaan vielä keskiviikkona 2.9. Eli muutama päivä on vielä aikaa ennen kuin ryhmä menee kiinni :) Ja kertokaahan mullekin, jos liityitte projektiin - voidaan fiilistellä yhdessä, hähää.

image

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Paras darraruokapaikka Rollosa

image

En tiiä, mistä traditio on peräisin, mutta meän tyttöporukalla on ollut pitkään tapana käydä juhlien jälkeisenä sunnuntaina krapulamätöllä Wingstonissa. Tämä siis silloin, kun koko jengi vielä asui Rovaniemellä. Nykyään kunnioitetaan tätä kuninkaallista perinnettä aina kun kokoonnutaan yhdessä Laphiin, ja viime sunnuntainakin varattiin pöytä Wingstonista.

Oikeastihan tällaiset läski-pekoni-setit vaan pahentaa darraa, mutta jotenkin sitä ennen ruokailua kuvittelee että "Kyllä, rasva dipattuna rasvaan ja diabetes lautasella on just niitä juttuja, jotka pelastaa nyt tältä ololta". Kuvissa näkyy muuten mun uusi kovispenaali, hahahh.

image
image
image

Vaikka Wingstonin siivet oli ennen mun ehdoton ykkösruoka, tilasin tällä kertaa kana-vuohenjuusto-burgerin bataattiranskalaisilla. Super valinta, oli niin hyvää! Tuo kurkkumajoneesi ei kyllä ollut niin hyvä kuin odotin, eli ensi kerralla sitä mangodippiä tai currymajoneesia. Oon ehkä vuosien varrella kyllästynyt wingsseihin ja niiden kastikkeeseen, joka on alkanut maistua tunkkaiselta, mutta hampparit nyt toimii aina. Oon vissiin oululaistunut? Tai ainakin tuntuu siltä, että känkyn lisäksi Oulussa syödään ravintoloissa tosi paljon burgereita.

Mutta o-ou, kohta loppuu tällaiset ruokakuvat. Ensi viikosta lähtien nimittäin mun syömiset tulee vähän muuttumaan - niistä hommista lisää lähipäivinä :)

image

tiistai 25. elokuuta 2015

Rovaniemen Seikkailupuisto Huima

image

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, viime viikonloppu meni tosiaan Rovaniemellä, kun kokoonnuttiin tyttöjen kanssa meän kotikaupunkiin. Haluttiin läksiäisten kunniaksi keksiä tavallista enemmän aktiviteetteja pelkän hengailun rinnalle, ja yksi viikonlopun kohokohdista oli tällä kertaa seikkailupuistossa käyminen. Mentiin siis yhdessä uuteen Seikkailupuisto Huimaan Ounasvaaralle. Onko paikka kellekään tuttu? Mie en ollut koskaan ennen käynyt tuolla, mutta tuntuu, että jäin yhden kerran jälkeen koukkuun. Oli ihan huippua!

Seikkailupuiston idea on lyhyesti sanottuna se, että siellä pääsee turvavaljaiden kanssa kiipeilemään muutaman metrin korkeudessa puihin kiinnitetyissä radoissa, joista osan kulki helposti läpi ja osassa joutui oikeasti käyttämään voimia, että pääsi maaliin asti.

image image image
image
image

Meillä meni seikkailupuistossa noin kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana ehdittiin käydä kaikki seitsemän (?) rataa läpi. Alussa pidettiin lyhyt opastus turvavaljaiden käyttämisestä ja alueella liikkumisesta, mutta muuten puistossa sai pyöriä ja panikoida omaan tahtiin :D Noilla radoilla puiden väliset ylitykset tehtiin esimerkiksi kävelemällä heiluvien puomien päällä, hyppäämällä tasolta toisell tai, kiikkumalla köysien varassa. Olipa tuolla kyllä sellaisiakin kohtia, joissa puuhun kiinnitetyltä tasolta pääsi toiseen puuhun esimerkiksi kelkan, puusankon tai lumilaudan kyydissä. Oli vähän epärealistinen tunne hypätä pikku kelkan päälle ja liukua ilmassa vaijereiden varassa, hahha. Mun lemppareita oli ehkä ne vähän fyysisemmät esteet, joissa piti käyttää voimia esimerkiksi kiipeämiseen. Näin hauskaa tasapaino- ja voimatreeniä jos saisi vetää joka viikko, niin oi että.

Tuonne kannattaa pukea rennot vaatteet ja lenkkarit, vaikka mie kyllä pärjäsin hyvin joustavilla farkuillakin. Lipun hinta opiskelijaryhmälle oli 12 euroa per nenu, ja kannattaa varata ryhmälle etukäteen aika, jos haluaa välttää odottelua. Oli niin hauskaa, käykää kokeilemassa :)

Kun kuulin siitä, että me oltaisiin menossa tuonne Huimaan, en ollut mitenkään super innoissani asiasta, mutta nyt ekan apinakiipeilykerran jälkeen oon päättänyt, että pakko käydä myös Levillä tai Kalajoella seikkailupuistossa :D Jos joku on käynyt jommassa kummassa temppuilemassa, heittäkää ihmeessä kommenttia! Oliko hyvät radat, onko käymisen arvoisia?

image

maanantai 24. elokuuta 2015

Perhebrunssi ja ajatuksia ystävyydestä

image

Viime viikonloppu oli mahtava.

Kaksi tyttöä meän kymmenen hengen kaveriporukasta lähtee syksyllä vaihtoon Eurooppaan ja yksi meistä taas palasi Suomeen monen kuukauden jälkeen. Päätettiin siksi kokoontua meän kotikaupunkiin eli Rovaniemelle viikonlopuksi - ja oli niin parasta nähdä noita kaikkia, että itkin sunnuntaina vissiin kolmesti, kun porukka lähti taas eri teille.

Lauantaina järjestettiin yhdessä brunssi, jonka äärelle kokoonnuttiin iltapäivällä. Tajuttiin samalla, että me pidettiin tasan vuosi sitten samanlainen perheaamiainen Helsingissä. Silloin suurin osa porukasta sai kuulla isoja, ihania uutisia, sillä Eve halusi kertoa kaikille kasvotusten, että meän porukkaan on tulossa yhdestoista pikku jäsen. Ja siinä sitä nyt oltiin, syömässä vohveleita niin kuin vuosi sitten, mutta nyt mukana oli myös Otto-vauva :) Tuo on kyllä yksi parhaista asioista bloggaamisessa: se, että tänne postauksiin on kätkeytynyt ihan mahdoton määrä muistoja ja hetkiä, joista ei ilman blogia tulisi kirjoitettua.

image imageimageimage

Koko viikonlopun aikana näin yhtä lukuunottamatta kaikkia meän porukan tytöistä, mikä on tosi harvinaista nykyään. Oulu-tyttöjen kanssa nyt onneksi tulee hengailtua joka viikko, ja oon kiitollinen siitä, että täällä Oulussa asuu kuitenkin kuusi henkeä kymmenestä. En tiiä, osaanko edes selittää, mikä meän porukassa on se juttu. Se, minkä takia nuo tytöt on mulle eräänlainen perhe, yksi mun elämän tukiverkoista. Yksi merkittävä tekijä on tietenkin se, että noiden kanssa on tullut vietettyä aikaa lähemmäs vuosikymmenen verran - osan kanssa vähemmän aikaa, yhden kanssa vielä kauemmin. Lisäksi mie rakastan sitä, miten tyttöjen kanssa voi sekä nauraa että itkeä. Voi juhlia, tanssia, bilettää aamuun asti, ja kuitenkin voi myös puhua mistä tahansa, jakaa omat pelot ja surut ja kokemukset ja olla samalla varma, että muut haluaa kuulla kaikesta. Sillä niinhän miekin haluan, olla tukena jokaiselle yhdeksälle ja lohduttaa, jos jotain sattuu. Nyt kun pysähtyy miettimään, tajuaa taas, kuinka hyvin sitä loppujen lopuksi tunteekaan nuo yhdeksän ihmistä. Hyvät ja huonot puolet, jokaisen naurun, unelmat, huumorintajun ja pikku nippelitietoa lempikarkeista pelkoihin ja vaatetyyliin.

Yksi tärkeä asia on myös se, kuinka samanlaisia me ollaan tietyllä tavalla, ja miten toisaalta se jokaisen oma persoona saa korostua porukassa. Musta tuntuu, että oon vuosien varrella oppinut jotain jokaiselta tytöltä, ja jokaisella on se omanlainen energia, joka tarttuu. Netan poikaystävä nauroi viikonloppuna, ettei oo ennen tavannut tyttöjä, jotka laulaisi samalla tavalla kuin me. Yhtäkkiä jostain jutusta tai keskustelussa esiintyneestä sanasta tulee joku biisi jollekin mieleen, ja kun yksi alkaa randomisti laulaa (tai räpätä tai joikhata, mitä näitä nyt oli), loputkin porukasta liittyy kovaäänisesti mukaan ja samassa ollaankin kuin jonkun musikaalin keskellä. Lauantaina kajahti ilmoille ainakin parit Disney-biisit sekä klassikko Mean girls -leffasta: "All you sucka MCs ain't got nothin' on me, from my grades to my lines you can't touch Kevin G! I'm a mathlete..."

image

Musta on myös ihmeellistä ja niin mahtavaa, kuinka jokainen meän tytöistä on mulle niin läheinen. Tietenkin sitä tietää parhaiten Oulussa asuvien kuulumiset, ja välillä on aikoja, etten oo ryhmäkeskusteluja lukuunottamatta puhunut jonkun kanssa moneen kuukauteen, mutta silti olisi ihan sama, kuka meistä olisi lähdössä vaihtoon: itkisin jokaisen lähdön kohdalla. Ja samalla olisin hiton onnellinen toisen puolesta, enkä oikeastaan osaa kuvitella, että olisin kellekään aidosti kateellinen mistään. Ehkä siksi meillä on loppujen lopuksi niin vähän mitään riitoja ja draamaa, jokainen keskittyy elämään omaa elämää eikä keskity vertailemaan itseään muihin.

Sitten on vaan se jokin taika, jota mie en itsekään ymmärrä; taika, jonka ansiosta mikään välimatka tai erossa oltu aika ei vaikuta meän ystävyyssuhteisiin. Aina kun nähdään, tuntuu kuin päivääkään ei olisi kulunut viime näkemästä, eikä oikeastaan vaan ole mitään tilanteita, joissa meillä olisi tavalla kiusallista yhdessä. Niin kuin palaisi kotiin.

Saapa nähdä, koska ensi kerran istutaan tälleen saman pöydän ääreen. Voi olla, että siihen menee puoli vuotta tai vuosi, mutta onneksi siihen asti Whatsapp laulaa ja huonot läpät lentää aina sinne Keski-Eurooppaan saakka.

<3

image